Oona & Kristian?


Olemme hieman alle kolmekymppinen aviopari Helsingistä. Lautapelit ovat hitaasti, mutta varmasti vallanneet alaa elämästämme.

Innostuimme yhdessä lautapeliharrastuksesta Carcassonnen kautta, joka oli ensimmäinen omistamamme lautapeli. Lapsina olimme pelanneet vain perus pelejä, kuten Kimbleä ja Monopolia. Emme kummatkaan näistä juuri välittäneet, mutta Carcassonne avasi ovet ”oikeiden lautapelien maailmaan”.

Lautapeliharrastuksemme on nyt edennyt siihen pisteeseen, että olemme avanneet yhteisen blogin lautapeleistä. Arvostelemme pelaamiamme lautapelejä ja postaamme muutenkin lautapelaamiseen liittyvistä asioista.

Oona

Oona & Kristian, erityisesti OonaNautin ajan viettämisestä muiden ihmisten kanssa ja nykyään se tapahtuukin hyvin pitkälti meillä kotona lautapelien välityksellä. Pelaammekin useita pelejä viikossa. Ystävien kutsuminen koolle antaa myös mahtavan tekosyyn leipoa jotain pientä. Hyvät tyypit, lautapelit ja hyvät eväät kuuluvat yhteen!

Itselleni suurin haaste lautapelien suhteen on englanninkieli. Olenkin nyt koulut käytyäni joutunut jonkun verran treenaamaan englanninkielentaitojani, jotta kykenisin pelaamaan esimerkiksi Android: Netrunneria. (Aivan loistava kaksinpeli!) En pelaa pelejä, jotka vaativat paljon hahmotuskykyä. En vain osaa. Esimerkkejä tällaisista ovat Blokus, Ubongo ja Goblins, Inc.

Ensimmäinen ”oikea” aikuistenlautapeli, jota pelasin oli 7 Wonders, jota inhosin aluksi. Myöhemmin 7 Wondersista tuli lempipelini. Olen huomannut, että lautapelimakuni on kehittynyt paljon kolmen vuoden aikana. Peleissä minulla on tärkeää ulkoasu. Rumat pelit eivät innosta pelaamaan. Tärkeää on myös se, että pelissä on mahdollista voittaa useilla eri taktiikoilla tai lähestymistavoilla. Kyllästyn äkkiä peleihin ja olen jokseenkin vaativa sen suhteen mitä pelejä jaksan ja haluan pelata enemmän kuin kerran. Ennen pidin peleistä, joissa on paljon sosiaalista kanssakäymistä kuten Dixit tai The Resistance: Avalon. Tämän tyylisiä pelejä on kuitenkin viime aikoina pelattu niin, että alkaa tulla jo sosiaalinen kanssakäyminen korvista ulos…

Tällä hetkellä lempipelejäni ovat muun muassa Tzolk’in, Dead of Winter sekä Viticulture. Peli, jota en aviomieheni harmiksi siedä on Tiny Epic Kingdoms.

Oonan Boardgamegeek profiiliin tästä.

Kristian

Oona & Kristian, erityisesti Kristian

Lautapelit on hieno juttu. Pääsee toteuttamaan ihmiselle normaalia kilpailuviettiä ja leikkimään aikuisena lasten leikkejä, molempia sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Pidän siis pienestä kilpailusta, haasteista ja eri rooleihin uppoutumisesta. Yllämainituista syistä minulle lautapeleissä on tärkeää pelin tarjoamat taktiset ja strategiset vaihtoehdot suhteutettuna pelin kestoon. 10min peliltä en vaadi niin paljon pähkäilyn paikkoja kuin pidemmältä peliltä. Satunnaisuus on kivaa, jossain määrin jopa pakollista, mutta sekään ei saa ratkaista kaikkea. Shakista ja Yatzista en kummastakaan siis pahemmin pidä, mutta shakin valitsisin ehdottomasti näistä kahdesta.

Kolmas itselleni hyvin tärkeä tekijä peleissä on se, että pelin maailmaan voi edes jollain tasolla uppoutua. Temaattiset pelit ovat siis hyvin lähellä sydäntäni. Peli, jonka mekaniikat tukevat hyvin pelin tarinaa. Hyviä esimerkkejä tällaisista peleistä ovat Dead of Winter ja Agricola. Ensimmäisessä tarinan kerronta on loistavaa ja omiin hahmoihin samaistuu. Jälkimmäisessä taas tuntuu välillä siltä kuin pitäisi huolta omasta farmariperheestään ja kasvattaisi kovaan tahtiin alueen suurinta lehmälaumaa.

Tämänhetkisiin lempipeleihini kuuluu mm. Eclipse, Caverna sekä Dead of Winter. Vaimoni ikäväksi en pidä, tai jopa siedä, Dominionia. Hyi.

Kristianin Boardgamegeek profiiliin tästä.