Haastattelussa Shut Up & Sit Down
Saimme ainutlaatuisen tilaisuuden haastatella Shut Up & Sit Downin Quinnsia ja Mattia Ropeconissa 2023. Haastattelu nauhoitettiin, mutta julkaisu on jäänyt teknisten ongelmien ja elämän jalkoihin. Tässä kuitenkin haastattelu tekstimuodossa!
In english
Arto: Welcome to Ropecon 2023! We have guests of honour: from Shut Up & Sit Down, Quins and Matt are here with me and Virpi!
How has Ropecon and Finland been to you thus far?
Matt: It’s been pretty good to us! We’ve done karaoke and eaten a good amount of different types of fish and prawns, and that’s been amazing. Also we had some good times playing some games!
Quinns: Yeah probably we can also mention that!
Matt: I’m just thinking more about how Finland has treated me and Finland has treat me pretty well, i like it!
Quinns: We have had a good time, we did some roleplaying, we – what else did we do…
Matt: We played a couple of boardgames – amazingly – i played like three games but we just chose some really big games. It’s been nice, it’s always nice just to come to see different cons and different cultures and see whow things are slightly different.
Virpi: We just saw you took a Zooloretto from the library under hour ago, we were just coming here like “are they really gonna play that?”
Matt: We played a little 6nimmt before we came over.
Quinns: We are actually playing Zooloretto again, because i played it once many moons ago, but we’ve heard that weirdly Zooloretto is one of the favourite games of couple of different boardgame outlets we quite respect, so we were doing our homework while at Ropecon to take this game and try it again and be like – maybe it’s genious – is this game genius? And we are gonna find out!
Arto: Okay we look forward to that!
What makes Ropecon unique or how do you compare it to other big conventions around the world you have, of course, been?
Quinns: I went to the gala yesterday which was very cool – i’ve not seen anything like it before. It was very useful to have finnish person next to me translating some of it! The celebration of larps that had happened in the last year, so people could show the costumes they have made, and give out awards to different larps. It’s so nice because larp-events are like really cool, but then nobody else knows about them. Like you either go and you experience it and you go: “oh it’s amazing” – or you don’t go and never hear about it. So it’s really nice for the convention to find the time to spotlight these larps and like talk about them and celebrate them and everyone gets to wear the costumes again! I think that’s really interesting.
Matt: I think that it’s a interesting con! We’ve been to quite a few things in different places around the world and this in some ways feels like quite oldfashioned in a good way. It feels like quite homely, like: “oh yeah this kinda reminds me of probably what boardgame conventions were like maybe 20 years ago”. In someways it feels really modern as well in a good ways. So it’s like quite a interesting blend of feeling like slightly more grounded and earthy while still having like a really good mix of people here. It’s been fun!
Quinns: It definitely changes the texture of a convention a lot when you have publishers that who are selling games. Like a GenCon or a UK Games Expo – there’s lot’s of publishers selling stuff, and that means people tend to buy games. It’s all about acquiring games and thinking you have to get the game before it sells out, and Ropecon does not have that and that kinda makes it… I’m not gonna say better but it definitely doesn’t make it worse!
Matt: It does feel very different, and a fact that when you go the kinda commercial hall, there are like a lot like, crafts people! I mean there is obviously a traditional more things you see at comic cons, kinda arts, bits where people have a lot of prints and things, and that’s like common in lots of modern cons. But seeing ceramics – i bought a 20€ bronze frog! I wasn’t expecting to be buying handmade bronze items, if i’m honest – so that’s a nice surprise!
Arto: Quinns did you get something?
Quinns: I did! I got a couple of things. I didn’t realize that Lamentations of the Flame Princess, the oldschool roleplaying game… You don’t – you don’t know about this?
Arto: No, not at all.
Quinns: Don’t google it at work!
So oldschool ropleplay is a movement – it’s like “let’s play Dungeons & Dragons like it used to be in the 90’s!” Then Lamentations of the Flame Princess is like “yea but we are all adults now so let’s make the old D&D super messed up!” I was excited to find out that actually that comes from Finland, this very famous RPG, so i spend 70 pounds. Also, i bought a mug with an octopus on it, which was made by a very nice lady who works nightshifts in a hospital – which is cool, right?
Arto: Awesome!
Virpi: We’ve been to all of the panels you have had and it’s been quite crazy, mostly thanks to you Matt, but we just went to the podcast that wasn’t a podcast, and it turned into choir singing Finnish national anthem –
Matt: Is that disappointing?
Virpi: No!
Matt: Okay good!
Virpi: But what did you think about that moment, like afterwards now, that everyone was just like singing to you?
Matt: It was great! We were talking about it and there was a part when everyone got very excited about – is it Molkky?
Arto: Yeah, Mölkky
Matt: Mylkky!
Quinns: No, no!
Virpi: Close enough!
Matt: That game he said! Everyone was so excited about it and i just felt that kind of pride and because my head didn’t know the Finnish national anthem, it searched and just autotyped first thing that came up, which in my mind was like some old british thing and i thought “that’s not right”, and Quins was like “can you sing the Finnish national anthem for us?” And the whole room did!
Quinns: It was, it was weird!
Matt: It was really magical!
Quinns: It was really moving!
Matt: Yeah it really was!
Quinns: Especially because the room of 200 people awkwardly singing the national anthem, and initially when i said: “can you all sing it?” it sounded like 200 people saying “no, no, no, no, no” but then it instead it became: “na na naa” [in tune of Maammelaulu]
Arto: Was it better to do that top100 sort of list – than to do the original podcast you have scripted out?
Matt: Well yeah, we dont script the podcast for starts! I think we just sort of realized that for long time we were doing the podcast live because we just always have. When we started doing live shows we hadn’t really had much of experience of doing live shows and we thinked: “Well what do we do? We can just record the podcast and people can listen to us doing that”, so thats why we started doing it.
But then over the years we have experimented with other stuff and realized that there can be lot’s of fun weird stuff. We had the realization recenty: when we are in conventions we’ve always have a really stressful time because we just have to run around all over the place, trying to play as many games that we have not played before so we then have enough stuff to talk about on the podcast. And we always felt that we need to play a lot more than we even need to talk about, because we want to choose the best anecdotes. Also we want to make sure that if for some reason we start and we got through all the games and we’ve got loads of time left we want to have backup.
So we just thought: “we’ll hang on a minute, we do this and then like maybe half as many people listen to the episodes that are live – so we are putting in loads more work and making the weekends way more stressful? Why don’t we just play the games and talk about them on the podcast when we get home – and just do things that are fun and entertaining?”
Because we always work so hard to try and find the games that we have played at the convention that then we have funny stories about – because we don’t really do that on the podcast normally: we talk about games. When we are doing the live shows we were already trying to think of funny stories. So in a way it made sense. When you’ve been doing something for 10 years and you work very hard and you keep doing it, it’s very easy to just of fall into the habit of you just do what you are doing. Every now and then when you get a moment and somebody says: “why do you do this?” and you haven’t got an answer. And we are trying to do that at the moment in terms of examining things and being like: “Why do we do this? Do we keep doing that?” and sometimes you are like “yeah definitely” and sometimes you are like “maybe not?”But that’s why i asked you if you, if you bothered, because we definitely had concerns that we were like: “is it okay to sell people that it’s a live podcast and then they turn up and it’s something else?” and i didn’t think people would mind but maybe some people did.
Virpi: I personally don’t listen to live podcasts –
Quinns: There you go, you see?
Virpi: I think they are just worst.
Matt: I think they are! And it’s a shame because the energy in a room is always great –
Virpi: But you have to be in a room to feel it!
Matt: Yes! Audio quality is worse… I think they usually work better if you have good video alongside of it, because then you got the visual medium listening to the audio. I’m glad. It’s an odd one of being like “why are we working so hard on things people don’t like?” It doesn’t make sense!
Virpi: I think you just have to be like in a bubble…
Quinns: Oh wow, yeah, maybe we can be be – the live podcast is us in a room and then the audience are just in a really hot box watching on a screen!
Matt: Then we are in another room? Or it’s like the esports thing when we are in a pespex case, everyone in the outside is just screaming, but we can’t hear anything!
Arto: Okay, continuing about Shut Up & Sit Down in general, if there would be a tabletop game about running everyday life of Shut Up & Sit Down, what kind of game would it be and why is it fun to play?
Quinns: Why is it fun? Aww man!
Matt: That’s like why is work fun – which is like an interesting question, because it clearly is!
Quinns: Matt, you played Bagged & Boarded at SHUX, that comic collection game?
Matt: No, oh maybe i – i did!
Quinns: Yeah, so we played an early prototype of what we think it’s wonderful – we’ve only played half of an game, but we play a early prototype of comics-game called Bagged & Boarded, which is an upcoming eurogame that’s about being comicbook collectors. And so you have cubes representing your time, and you play it like children, and then you assign cubes like: “oh i’m gonna go to the store and then i’m gonna find the game, i got a game but i need bag it and then i need to sell it, or then i need to collect it…
Matt: No, i didn’t play this, i just heard about it on the Shut Up & Sit Down podcast!
Quinns: Oh and then your mind just filled in!
Matt: Right, yeah.
Quinns: It’s that relentless, desperate pursuit of new, exciting things. Sometimes it’s so weird trying to balance finding the new exciting thing and then putting that into the sausagegrinder that turns into content in the other end.
Matt: I think it’s the changing lines that is the tough part. You have to retain that excitement, retain that flow of being exposed to new interesting things and making the time to play games with people and players you work with and talk about things and ideas. But then the fundamental thing that people often don’t understand is that the end of that is: now you spent 50 to 60 hours making a thing. So that is always the hurdle: is having to do both of those things, find the time to like really work to make the things, but then also make sure you keep the things coming.
Quinns: The question was also “What kind of game would it be? It would be a Euro game about management of time, energy and happines.
Matt: And lignum.
Quinns: Lignum? Okay…
Matt: Because it’s all about that you gotta get the wood that the people want right now – but you also need to keep the logs coming down the river so you get more wood next time.
Quinns: Oh god the forestrygame, no!
Matt: But it kind of is that, right?
Quinns: Yeah it is!
Matt: Because we have had patches when you are excited about a games, you film some videos and then are like: “great, amazing, you just made two videos” and that’s like a week and a half. And then you go: “oh, i need to make another one now – oh god!” To me, it’s that you have to think about the excitement and the planning but then also get into edit the next one and so on.
Quinns: This isn’t exactly your question, because part of the question was “why would this game be fun?”
Matt: The answer is: it’s a boring eurogame!
Quinns: And why are boring eurogames fun? We don’t know!
I have very vivid memory of when we were starting on the site in the first few years, all we wanted to do was to make Shup Up & Sit Down profitable, as in like it can pay our salaries – that’s it. And thanks to wonderful people who donate to the website it eventually, after years of work, it was very privileged position to even be able to work on the site without being paid for a while, we were very lucky. But eventually it became profitable and we thought: “Thank god oh we did it!” And then it’s like: “Oh we can’t rest, now we need to do this forever! Oh no!”
Arto: So maybe the boardgame would be about just early years and if one person makes it profitable, then it’s victory condition there?
Quinns: It’s time management, managing individual dollars and hotel rooms –
Matt: I mean it sounds bad but it’s still exciting and it’s still funny! You’re just juggling so many things in endles amount of time. You have to keep having fun – that’s the thing you have to keep an eye on! It’s like fun management, because especially working like YouTube is bizarre, people don’t really understand it in a way that it’s odd…
Quinns: For a long time people didn’t know that our work was scripted – you know that it’s just insane – people think we’re that clever, it’s very flattering, but…
Matt: We had earlier this year people who were like: “oh yeah i haven’t seen Matt doing a video for a couple of months!” It is interesting, you talk to grown ups about this stuff, that’s how companies work! You can’t constantly be in production mode. Companies have to between projects take a moment when they go: “let’s take a step back, let’s just to some r&d, let’s do some training.” But the weird thing with YouTube is: we’ve been putting videos out like every other week or every week for like 10-11 years and it’s fascinating that people go: “why haven’t they made a video for like a month?” It’s doing it every week or every other week for 11 years – i haven’t had a holiday in like 5 years! It’s hard to find how to fit that stuff in.
Quinns: I think the boardgame would have tiny little smileyface tokens, and you had to collect them and then if you ran out you lose.
Matt: You lose and thats it, that’s it! But it’s so satisfying when all the parts of a job are satisfying, i don’t want it to be like: “we have to do the boring stuff in order to do the fun stuff”. When everything is working like a well oiled machine, then everyone’s off doing different things and working together and things are coming together – it’s so much fun. But still the main thing is this when you’re making a goofy video and you do this half-wittedly – you’re doing some laughing and being like “what the hell are we doing?” That’s usually the best bits. I just like making Quinns and Tom and other people laugh. Biting into an egg in a recent donation drive video…
Quinns: I was just about to say that!
Matt: Tom had no idea i was gonna do that!
Virpi: That make’s a good show also!
Matt: That’s what made it wonderful for me! That I’m gonna to bite into this egg, i’m gonna bite into this old, slightly decrepit lime and then i’m gonna bite into the egg… Jobs, eh?
Arto: Time for a couple superspeed-lightning round questions – so just name one thing together. Okay?
Quinss: Is that the question?
Arto: No, no!
Matt: It’s like being psychics!
Arto: Okay, now ready: Great game for anyone?
Quinss: 6nimmt!
Matt: Skull!
Arto: Something Finland is known for?
Quinns: The weird peg game!
Matt: Karaoke apparenty!
Arto: Best thing to do in any convention?
Quinns: I was still thinking about Finland: sauna!
Matt: “Best thing to do in any convention? Sauna?”
Arto: Moving forward! Always good boardgame mechanic?
Quinns: Always good…? Cards…?
Matt: Deckbuilding! It is always good!
Quinns: Yeah, kind of.
Matt: Sometimes you’re play games and you’re just like: it’s not a good game but you still like it because deckbuilding is just fundamentally satisfying.
Quinns: Oh, having to close your eyes!
Arto: Your own favourite video?
Quinns: Aaah, i mean the Food Chain Magnate review gets mentioned a lot. It’s just that perfect intersection of unprofessional and professional, and a great game.
Matt: Yeah, i think Pipeline i’m very fond of… Didn’t explain the game that well, but had a lot of fun with mustaches.
Quinns: Yeah there’s was a hat and a mustache…
Matt: I pull off a mustache and there’s a second mustache underneath. I’m proud of that. I’m not going to be ashamed!
Virpi: Your own favourite youtube channel, apart of yours?
Quinns: This is like a hyperspecific weird answer, but right now, aside from Dimension 20, my favorite YouTube channel, is a streetfighter commentator called Sajam.
Matt: My easy one at the moment is Bobby Fingers. He’s only made three videos, and they are three of the best things I’ve ever seen. The one is about him making tiny models of things. He makes a tiny model of…
Quinns: It’s the quick fire round!
Matt: …of Michael Jackson on fire, and I watched it. After I finished watching it, literally all I could say with someone was: “I feel like watching this video has changed my life somehow. I just don’t know how yet”, which is the highest accolade I can give to anything. Bobby Fingers, highest recommendation.
Arto: Last super speed, lightning around question. One word to end this interview with?
Matt: Sauna!
Quinns: Games!
Matt: Games in sauna!
Quinns: No, do not. That’s not what the sauna is for!
Matt: With our eyes closed!
Arto: Okay, thanks everyone!
Suomeksi
Arto: Tervetuloa Ropeconiin 2023, meillä on täällä kunniavieraina Shut Up & Sit Down -tiimistä, Quinns ja Matt!
Miten Ropecon ja Suomi ovat kohdelleet teitä tähän asti?
Matt: Ovat kohdelleet meitä oikein hyvin! Olemme laulaneet karaokea ja syöneet paljon erilaisia kaloja ja katkarapuja, mikä on ollut mahtavaa. Olemme myös pelanneet muutamia pelejä!
Quinns: Joo, voisi mainita myös sen!
Matt: Ajattelin vain, miten Suomi on kohdellut minua, ja Suomi on kohdellut minua oikein hyvin, pidän siitä!
Quinns: Olemme viettäneet laatuaikaa, vähän roolipelaamista, ja mitäs muuta teimme…
Matt: Pelasimme pari lautapeliä – uskomatonta – pelasin vain kolme peliä, mutta valitsimme eräitä todella isoja pelejä. On ollut mukavaa, on aina mukavaa nähdä erilaisia tapahtumia ja kulttuureja ja nähdä, miten asiat ovat hieman erilaisia.
Virpi: Näimme juuri, että otitte Zooloretton kirjastosta alle tunti sitten, tulimme tänne miettien “aikovatko he oikeasti pelata sitä?”
Matt: Pelasimme hieman 6nimmtiä ennen kuin tulimme tänne.
Quinns: Olemme oikeastaan pelaamassa Zoolorettoa uudelleen, koska pelasin sitä kerran kauan sitten, mutta olemme kuulleet, että kummallisesti Zooloretto on yksi suosituimmista peleistä parilla eri lautapelisivustolla, joita kunnioitamme, joten teemme kotiläksymme Ropeconissa kokeillaksemme tätä peliä uudelleen ja mietimme – ehkä se on nerokas – onko tämä peli nerokas? Aiomme selvittää asian!
Arto: Okei, odotamme sitä innolla!
Mikä tekee Ropeconista ainutlaatuisen tai miten vertaisitte sitä muihin suuriin tapahtumiin ympäri maailmaa, joissa olette tietenkin olleet?
Quinns: Menin eilen gaalaan, joka oli todella siisti – en ole nähnyt mitään vastaavaa aiemmin. Oli erittäin hyödyllistä, että minulla oli suomalainen vieressäni kääntämässä osan siitä! Siellä juhlittiin larppeja, jotka olivat tapahtuneet viime vuoden aikana, joten ihmiset saivat näyttää tekemiään pukuja ja jakaa palkintoja eri larpeille. Se on niin hienoa, koska larp-tapahtumat ovat todella siistejä, mutta sitten kukaan muu ei tiedä niistä. Kuten, joko menet ja koet sen ja sanot: “Vau, se oli mahtavaa” – tai et mene ja et koskaan kuule siitä. On todella mukavaa, että coni käyttää aikaa tuodessaan esiin nämä larppaukset ja juhlia niitä ja kaikki saavat pukeutua pukuihinsa uudelleen! Mielestäni se on todella mielenkiintoista.
Matt: Mielestäni tämä on mielenkiintoinen tapahtuma! Olemme olleet melko monissa eri paikoissa ympäri maailmaa ja tämä tuntuu jollain tavalla melko vanhanaikaiselta, hyvällä tavalla. Se tuntuu kodikkaalta, kuten: “joo, tämä muistuttaa minua siitä, millaisia lautapeliconit olivat ehkä 20 vuotta sitten.” Jollain tapaa se tuntuu todella modernilta hyvällä tavalla. Se on mielenkiintoinen sekoitus, joka tuntuu hieman maadoitetummalta ja maanläheisemmältä, samalla kun täällä on paljon erilaisia ihmisiä. On ollut hauskaa!
Quinns: Se muuttaa tapahtuman tekstuuria paljon, kun paikalla on julkaisijoita, jotka myyvät pelejä. Kuten GenCon tai UK Games Expo – niissä on paljon julkaisijoita myymässä tavaraa, ja se tarkoittaa, että ihmiset yleensä ostavat pelejä. Kyse on pelien hankkimisesta ja siitä, että sinun täytyy saada peli ennen kuin se myydään loppuun, ja Ropeconissa ei ole sitä, ja se tekee siitä… En sanoisi, että parempaa, mutta se ei varmasti tee siitä huonompaa!
Matt: Se tuntuu hyvin erilaiselta, ja sitten on tämä, että kun menet myyntihalliin, siellä on paljon käsityöläisiä! Tarkoitan, että siellä on tietenkin perinteisempiä asioita, joita näkee sarjakuvaconeissa, taidejuttuja, joissa ihmisillä on paljon printtejä ja muita, se on yleistä monissa moderneissa coneissa. Mutta keramiikan näkeminen – ostin 20€ pronssisammakon! En odottanut ostavani käsintehtyjä pronssiesineitä, jos olen rehellinen – joten se oli mukava yllätys!
Arto: Quinns, ostitko sinä jotain?
Quinns: Ostin! Ostin pari juttua. En tiennyt, että Lamentations of the Flame Princess, vanhan koulun roolipeli… Etkö tiedä tästä?
Arto: En, en ollenkaan.
Quinns: Älä googlaa sitä töissä!
Vanhan koulun roolipeli on oma kulttuurinsa – tyyliin: “pelataan Dungeons & Dragonsia kuten se oli 90-luvulla!” Sitten Lamentations of the Flame Princess tuli ja sanoi: “joo, mutta me olemme kaikki aikuisia nyt, joten tehdään vanhasta D&D:stä todella kieroutunutta!” Olin innoissani kuullessani, että se on Suomesta, tämä erittäin kuuluisa roolipeli, joten käytin siihen 70 puntaa. Ostin myös mukin, jossa on mustekala, jonka teki erittäin mukava nainen, joka työskentelee yövuoroissa sairaalassa – mikä on siistiä, eikö?
Arto: Mahtavaa!
Virpi: Olemme olleet kaikissa paneeleissa, joita teillä on ollut, ja ne ovat olleet aika hulluja, kiitos erityisesti sinulle, Matt, mutta juuri menimme podcastiin, joka ei ollut podcast, ja se muuttui kuorolauluksi Suomen kansallislaulusta –
Matt: Oliko se pettymys?
Virpi: Ei!
Matt: Okei, hyvä!
Virpi: Mutta mitä ajattelit siitä hetkestä nyt jälkeenpäin, kun kaikki vain lauloivat sinulle?
Matt: Se oli mahtavaa! Puhuimme siitä ja oli hetki, kun kaikki innostuivat – oliko se Molkky?
Arto: Joo, Mölkky
Matt: Mylkky!
Quinns: Ei, ei!
Virpi: Lähellä!
Matt: Se peli, jonka hän sanoi! Kaikki olivat siitä niin innoissaan, ja tunsin sen ylpeyden, ja koska pääni ei tiennyt Suomen kansallislaulua, se etsi ja autokirjoitti ensimmäisen asian, joka tuli mieleen, mikä mielestäni oli jokin vanha brittiläinen juttu, ja ajattelin “tämä ei ole oikein”, ja Quinns sanoi: “voitteko laulaa meille Suomen kansallislaulun?” Ja koko huone teki sen!
Quinns: Se oli outoa!
Matt: Se oli todella taianomaista!
Quinns: Se oli todella liikuttavaa!
Matt: Joo, se todella oli!
Quinns: Erityisesti koska 200 ihmistä lauloi kansallislaulua kiusaantuneina, ja aluksi kun sanoin: “voitteko kaikki laulaa sen?” se kuulosti siltä, että 200 ihmistä sanoi “ei, ei, ei, ei, ei”, mutta sitten se muuttui “na na naa” [Maammelaulun sävelellä]
Arto: Oliko parempi tehdä tuo top100-tyyppinen lista kuin tehdä alkuperäinen podcast, jonka olitte käsikirjoittaneet?
Matt: No joo, emme käsikirjoita podcastia alkuunkaan! Tajusimme lopulta, että teimme podcastejä livenä, koska olemme aina tehneet niin. Kun aloimme tehdä live-esityksiä, meillä ei ollut paljon kokemusta live-esityksistä, ja ajattelimme: “Mitä me siis teemme? Voimme vain nauhoittaa podcastin ja ihmiset voivat kuunnella, kun teemme sen”, joten siksi aloimme tehdä sitä.
Mutta vuosien varrella olemme kokeilleet muita asioita ja huomanneet, että voi olla paljon hauskaa outoa tekemistä. Tajusimme äskettäin: kun olemme coneissa, meillä on aina todella stressaavaa aikaa, koska meidän täytyy juosta ympäriinsä yrittäen pelata mahdollisimman monta peliä, joita emme ole pelanneet aiemmin, jotta meillä olisi tarpeeksi puhuttavaa podcastissa. Ja meillä oli aina tunne, että täytyy pelata paljon enemmän kuin oikeasti tarvitsee puhua, koska haluamme valita parhaat anekdootit. Lisäksi haluamme varmistaa, että jos jostain syystä käymme läpi kaikki pelit ja meillä on paljon aikaa jäljellä, meillä on varasuunnitelma.
Joten ajattelimme: “Hetkinen, teemme tämän ja ehkä puolet ihmisistä kuuntelee livenä tehtyjä jaksoja – joten teemme siis paljon enemmän töitä ja teemme viikonlopuista paljon stressaavampia? Miksi emme vain pelaisi pelejä ja puhuisi niistä podcastissa, kun pääsemme kotiin – ja tekisimme vain asioita, jotka ovat hauskoja ja viihdyttäviä?”
Koska työskentelemme aina kovasti yrittääksemme löytää pelejä, joita olemme pelanneet coneissa ja joista meillä on hauskoja tarinoita – koska emme yleensä tee sitä podcastissa: puhumme vain peleistä. Kun teemme live-esityksiä, yritämme jo miettiä hauskoja tarinoita. Joten tavallaan siinä oli järkeä. Kun olet tehnyt jotain 10 vuotta ja työskennellyt kovasti ja jatkanut sen tekemistä, on helppoa tottua siihen, että vain teet, mitä teet. Aina silloin tällöin, tulee hetken kun joku kysyy: “miksi teet tätä?” eikä ole vastausta. Yritämme tehdä sitä nyt, tutkien asioita ja miettien: “Miksi teemme tätä? Jatketaanko näin?” ja joskus vastaus on “joo, ehdottomasti” ja joskus “ehkä ei?” Mutta siksi kysyin sinulta, jos se haittasi, koska meillä oli ehdottomasti huolia siitä, että: “onko ok sanoa ihmisille, että tämä on live-podcast ja sitten he tulevat paikalle ja se onkin jotain muuta?” ja en uskonut, että ihmiset välittäisivät, mutta ehkä jotkut välittivät.
Virpi: Henkilökohtaisesti en kuuntele live-podcasteja –
Quinns: Siinäs kuulit!
Virpi: Mielestäni ne ovat vain huonompia.
Matt: Minustakin! Ja se on sääli, koska huoneen energia on aina loistava –
Virpi: Mutta sinun täytyy olla huoneessa tunteaksesi sen!
Matt: Kyllä! Äänenlaatu on huonompi… Luulen, että ne toimivat yleensä paremmin, jos on hyvä video niiden rinnalla, koska silloin on visuaalinen elementti kuunnellessasi ääntä. Olen tyytyväinen. Se on outoa, kun ajattelee: “miksi työskentelemme niin kovasti asioiden parissa, joista ihmiset eivät pidä?” Se ei ole järkevää!
Virpi: Luulen, että voisitte olla kuin kuplassa…
Quinns: Vau, joo, ehkä voimme olla – live-podcast on me huoneessa ja sitten yleisö on todella kuumassa kopissa katsomassa ruudulta!
Matt: Sitten olemme toisessa huoneessa? Tai se on kuin esports-juttu, kun olemme pleksi-kotelossa, kaikki ulkopuolella huutavat, mutta emme kuule mitään!
Arto: Okei, jatketaan Shut Up & Sit Downista yleisesti: jos olisi lautapeli Shut Up & Sit Downin jokapäiväisen elämän pyörittämisestä, millainen peli se olisi ja miksi sitä olisi hauska pelata?
Quinns: Miksi se olisi hauskaa? Voi veljet!
Matt: Sehän on kuin kysyisi miksi työ on hauskaa – mikä on mielenkiintoinen kysymys, koska se selvästi on!
Quinns: Matt, pelasitko Bagged & Boarded -peliä SHUXissa, sitä sarjakuvakokoelmapeliä?
Matt: En, ai ehkä pelasin!
Quinns: Joo, pelasimme varhaista prototyyppiä pelistä, jonka mielestämme on ihana – pelasimme vain puolet pelistä, mutta pelasimme varhaista prototyyppiä sarjakuvapeli Bagged & Boarded, joka on tuleva europeli, jossa ollaan sarjakuvakeräilijöitä. Sinulla on kuutioita, jotka edustavat aikaasi, ja pelaat kuin lapset, ja sitten osoitat kuutioita: “aion mennä kauppaan ja sitten löydän pelin, sain pelin, mutta minun täytyy pussittaa se ja sitten minun täytyy myydä se, tai sitten minun täytyy kerätä se…
Matt: En minä pelannut tätä, kuulin siitä vain Shut Up & Sit Down -podcastissa!
Quinns: Oh, ja sitten mielesi vain täydensi!
Matt: Aivan, joo.
Quinns: Se on se armotonta, epätoivoista uusien, jännittävien asioiden etsintää. Joskus on niin outoa yrittää tasapainotella uusien jännittävien asioiden löytäminen ja sitten laittaa ne siihen makkarakoneeseen, joka muuttaa ne sisällöksi toisessa päässä.
Matt: Mielestäni se haastava osa on vaihtaa kaistaa. Täytyy säilyttää se innostus, säilyttää se flow uusien mielenkiintoisten asioiden kohtaamiseen ja löytää aikaa pelata pelejä ihmisten ja pelaajien kanssa, joiden kanssa työskentelet, ja keskustella asioista ja ideoista. Mutta sitten se perusasia, jota ihmiset usein eivät ymmärrä, että lopussa: olet nyt käyttänyt 50-60 tuntia jonkin asian tekemiseen. Joten se on aina este: on tehtävä molemmat asiat, löydettävä aika todella tehdä asiat, mutta myös varmistettava, että pidät asiat tulossa.
Quinns: Kysymys oli myös “Minkälainen peli se olisi?” Se olisi europeli, jossa hallitaan aikaa, energiaa ja onnellisuutta.
Matt: Ja lignumia.
Quinns: Lignum? Okei…
Matt: Koska kyse on siitä, että sinun on saatava se puu, jota ihmiset haluavat juuri nyt – mutta sinun on myös pidettävä tukit tulossa jokea pitkin, jotta saat lisää puuta ensi kerralla.
Quinns: Voi ei se metsänhoitopeli, ei!
Matt: Mutta se on tavallaan niin, eikö?
Quinns: Joo, se on!
Matt: Koska meillä on ollut kausia, jolloin olemme innoissamme peleistä, kuvaamme joitain videoita ja sitten olemme: “mahtavaa, teimme juuri kaksi videota” ja siinä meni puolitoista viikkoa. Ja sitten ajattelet: “oi, minun täytyy tehdä toinen nyt – voi ei!” Minulle se on sitä, että sinun täytyy ajatella innostusta ja suunnittelua, mutta myös päästä seuraavan videon editointiin ja niin edelleen.
Quinns: Tämä ei ole tarkalleen kysymyksesi, koska osa kysymyksestä oli “miksi tämä peli olisi hauska?”
Matt: Vastaus on: se on tylsä eurogame!
Quinns: Ja miksi tylsät eurogamet ovat hauskoja? Emme tiedä!
Minulla on erittäin elävä muisto, kun aloitimme sivuston ensimmäisinä vuosina, kaikki mitä halusimme tehdä, oli tehdä Shut Up & Sit Downista kannattava, niin että se voi maksaa palkkamme – siinä se. Ja kiitos ihanille ihmisille, jotka lahjoittavat sivustolle, se lopulta, vuosien työn jälkeen, oli erittäin etuoikeutettu asema voida edes työskennellä sivustolla ilman palkkaa jonkin aikaa, olimme erittäin onnekkaita. Mutta lopulta siitä tuli kannattavaa ja ajattelimme: “Kiitos luojan, teimme sen!” Ja sitten se oli kuin: “Oh, emme voi levätä, nyt meidän täytyy tehdä tätä ikuisesti! Voi ei!”
Arto: Joten ehkä lautapeli kertoisi vain alkuaikojen kamppailusta, ja jos joku tekee siitä kannattavaa, se on voittoehto?
Quinns: Se on ajan hallintaa, yksittäisten dollarien ja hotellihuoneiden hallintaa…
Matt: Kuulostaa pahalta, mutta se on silti jännittävää ja hauskaa! Joutuu jongleeraamaan niin monia asioita loputtomassa ajassa. Täytyy pitää hauskaa – se on se asia, jota täytyy pitää silmällä! Se on kuin hauskuuden hallintaa, koska erityisesti työskentely YouTubessa on outoa, ihmiset eivät oikein ymmärrä sitä…
Quinns: Pitkään aikaan ihmiset eivät tienneet, että työmme oli käsikirjoitettua – tiedätkö, että se on hullua – ihmiset ajattelevat meidän olevan niin fiksuja, se on hyvin imartelevaa, mutta…
Matt: Tapasimme tänä vuonna ihmisiä, jotka sanoivat: “oi joo, en ole nähnyt Mattia tekemässä videota pariin kuukauteen!” On mielenkiintoista, kun puhut aikuisille tästä, että näin yritykset toimivat! Ei voi jatkuvasti olla tuotantotilassa. Yritysten täytyy projektien välillä ottaa hetki aikaa ja sanoa: “otetaan askel taaksepäin, tehdään vähän tutkimusta ja kehitystä, tehdään vähän koulutusta.” Mutta outo asia YouTubessa on: olemme julkaisseet videoita joka toinen viikko tai joka viikko 10-11 vuoden ajan, ja on kiehtovaa, että ihmiset sanovat: “miksi he eivät ole tehneet videota kuukauteen?” Teemme sitä joka viikko tai joka toinen viikko 11 vuoden ajan – en ole ollut lomalla viiteen vuoteen! On vaikeaa saada se toimimaan.
Quinns: Mielestäni lautapelissä olisi pieniä hymiötokeneita, joita täytyy kerätä, ja jos ne loppuvat, häviät.
Matt: Häviät ja siinä se! Mutta on niin tyydyttävää, kun kaikki työn osat ovat tyydyttäviä, en halua, että se on tyyliin: “meidän täytyy tehdä tylsät asiat, jotta voimme tehdä hauskat asiat”. Kun kaikki toimii kuin hyvin öljytty kone, silloin kaikki tekevät eri asioita ja työskentelevät yhdessä, ja asiat loksahtavat paikoilleen – se on niin hauskaa. Mutta silti pääasia on, kun teet höpsöä videota ja teet sen puolittain tosissasi – naurat ja ajattelet “mitä ihmettä me teemme?” Ne ovat yleensä parhaita hetkiä. Tykkään vain saada Quinnsin ja Tomin ja muut nauramaan. Kun puraisin munaan viimeisimmässä lahjoitusvideossa…
Quinns: Olin juuri sanomassa sen!
Matt: Tom ei tiennyt, että aioin tehdä niin!
Virpi: Siitä tulee hyvä show!
Matt: Siitä tuli minulle ihmeellistä! Aion purra tätä munaa, aion purra tätä vanhaa, hieman ränsistynyttä limeä ja sitten puraisen munaan… Työnteko, on se semmoista…
Arto: Aika muutamalle superspeed-salama-kierroksen kysymykselle – joten mainitkaa vain yksi asia yhdessä. Okei?
Quinns: Onko tämä kysymys?
Arto: Ei, ei!
Matt: Täytyy on kuin olla meedio!
Arto: Okei, nyt valmiina: loistava peli kenelle tahansa?
Quinns: 6nimmt!
Matt: Skull!
Arto: Asia, josta Suomi tunnetaan?
Quinns: Se outo kapulapeli!
Matt: Karaoke, ilmeisesti!
Arto: Paras asia tehdä missä tahansa conissa?
Quinns: Ajattelin vielä Suomea: sauna!
Matt: “Paras asia tehdä missä tahansa tapahtumassa? Sauna?”
Arto: Eteenpäin! Aina hyvä lautapelin mekaniikka?
Quinns: Aina hyvä…? Kortit…?
Matt: Pakanrakennus! Se on aina hyvä!
Quinns: Joo, tavallaan.
Matt: Joskus pelaan peliä ajatellen että se ei ole hyvä peli, mutta silti pidän siitä, koska pakanrakennus on vain pohjimmiltaan niin tyydyttävää.
Quinns: Hei, silmien sulkeminen!
Arto: Oma suosikkivideosi?
Quinns: Aaargh… Food Chain Magnate -arvostelua mainitaan usein. Se on juuri täydellinen yhdistelmä epäammattimaisuutta ja ammattimaisuutta, ja se on mahtava peli.
Matt: Pipeline on mielestäni todella kiva… En selittänyt peliä kovin hyvin, mutta minulla oli paljon hauskaa viiksien kanssa.
Quinns: Joo, siellä oli hattu ja viikset…
Matt: Otan viikset pois ja niiden alla on toiset viikset. Olen ylpeä siitä. En aio hävetä sitä!
Virpi: Oma suosikki YouTube-kanavasi, omasi lisäksi?
Quinns: Tämä on hyperspesifi outo vastaus, mutta tällä hetkellä, Dimension 20:n lisäksi, suosikki YouTube-kanavani, on Street Fighter -kommentaattori nimeltä Sajam.
Matt: Helppo valinta tällä hetkellä: Bobby Fingers. Hän on tehnyt vain kolme videota, ja ne ovat kolme parasta asiaa, mitä olen koskaan nähnyt. Yksi niistä käsittelee, kuinka hän tekee pieniä malleja asioista. Hän tekee pienen mallin…
Quinns: Tämä on pikakierros!
Matt: …Michael Jacksonista tulessa, ja kun olin katsonut sen, kirjaimellisesti ainoa asia, jonka pystyin sanomaan kaverilleni, oli: “Tunnen, että tämän videon katsominen on jotenkin muuttanut elämäni. En vain vielä tiedä miten”, mikä on korkein kunnianosoitus, jonka voin antaa millekään. Bobby Fingers, korkein suositus!
Arto: Viimeinen supernopea salamakierroksen kysymys. Yksi sana, johon päättää tämä haastattelu?
Matt: Sauna!
Quinns: Pelit!
Matt: Pelit saunassa!
Quinns: Ei, ei saa. Se ei ole sitä, mitä varten sauna on!
Matt: Silmät kiinni!
Arto: Okei, kiitos kaikille!
- Haastattelussa Shut Up & Sit Down - 19.07.2024
- Lautapeli joululahjaksi? – Parhaat joululahjat 2023 - 21.11.2022
- Syrjintäkyselyn tulokset - 26.09.2020
