Luukku 24 – Joulukalenteri 2017
“Palkkapäivä!” huudat innoissasi. Kohta keikka on ohi. Näit juuri joulupukin ensimmäistä kertaa. Kaikki tontut eri osastoilta kerääntyivät yhteen ja hyvästelivät hänet juhlavin menoin. Yksinäiset lumihiutaleet leijuivat hitaan rauhallisesti kirpeässä pakkasäässä joulupukin reen kadotessa metsän pimeyteen. Vanhemmat tontut katsovat sinua säälivästi päätään verkkaisesti pudistellen. Tummista tonttusilmistä paistaa uupumus ja jotain, jota et täysin tunnista. Kaikki silmissä hetki sitten loistanut ilo on poissa. Kohautat olkiasi. Johtuneekohan ilottomuus joulupukin lähdöstä, onhan hän varmasti kuin isä näille tontuille, ken tietää.
Kyselet eri suuntiin laahustavilta tontuilta palkkatoimiston sijaintia, mutta harva edes katsoo sinuun päin. Vanhat silmäluomet painuvat hitaasti alas ja saat vastaukseksi jälleen verkkaisen pään pudistuksen. Päänpudistuksesta välittyy jonkinlaista surua, ehkä jopa sääliä. Nämä tontut eivät kuitenkaan saa iloasi katoamaan, keikka on loppu ja edessä on joulu kotona! Ilman palkkaa ei kuitenkaan haluaisi kotiin lähteä, joten päätät jatkaa toimiston etsimistä.
Joulupukin lähtöaukiolla on hiljentynyt. Sadat tontut ovat vähitellen hävinneet äsken niin täydeltä aukiolta. Muutamia haahuilijoita aukion ympäristössä vielä löntystelee ja päätät itsekin poistua paikalta. Vilkaiset vielä taaksesi aukiota kohti ja huomaat hämmästykseksesi hahmon, jolla ei ole päässään tonttulakkia. Haluat huutaa hahmolle, mutta olet niin täynnä ihmetystä, että sanat eivät irtoa suustasi. Koko oleilusi aikana et ole nähnyt yhtään tonttulakitonta tonttua. Täällä kaikkien on käytettävä tonttulakkia, paitsi sinun. Huomaat jalkojesi ottavan ripeitä askelia, vähitellen kiihdyttävän vauhtia joksikin juoksun tapaiseksi, kohti tonttulakitonta hahmoa.
Kiitellessäsi mielessäsi jalkojesi tehokasta toimintaa, pääsi päättää katsahtaa hieman sivulle välttääkseen mahdolliset törmäykset näin hurjasti eteenpäin jolkotellessasi. Pääsi sisälle mukavasti asettuneet silmämunat tarkastelevat tottuneina ympäröivää maailmaa tämän arviolta kolme sekuntia kestävän juoksupyrähdyksen ajan. Yhtäkkiä kaikki mukavuus on poissa. Aina niin luotettavat silmäsi välittävät epäuskottavaa tietoa paksulle aivokuorellesi, jossa harmaat aivosolusi työskentelevät vimmatusti juuri saapuneen informaation parissa. Silmäsi ovat yrittäneet kertoa, että ympäröivässä maailmassa on havaittu useita hahmoja, jotka eivät käytä tonttulakkia. Sinä et ole yksin.
Jalkasi ovat lopettaneet juoksemisen. Olet saapunut joulupukin lähtöpaikalle. Ympärilläsi on kymmeniä muita ei-tonttuja. Hahmot katselevat hämmentyneen hiljaisuuden vallitessa toisiaan. Vähitellen alat tunnistaa ympärilläsi olevia ihmisiä. Näet tutunoloisen naisen, jonka kanssa uskot joskus pelanneesi jotain lautapeliä. Ringin ulkoreunalla huomaat muutaman hyvän kaverisi, joiden kanssa olet viettänyt hienoja lautapelihetkiä murskatessasi heidän surulliset voittohaaveensa. Tuntemattomalta näyttävienkin kasvoissa alkaa näkyä tuttuja piirteitä. Näet ympärilläsi lautapelimaailman kuuluisuuksia, kuten äärimmäistä suosiota nauttivia suomalaisia lautapelibloggaajia ja suurta mainetta saavuttaneita Kimblen SM-kisojen osakilpailuvoittajia. Koolla on selvästi koko Suomen lautapelieliitti. Miksi kukaan olisi halunnut kerätä tämän joukon Korvatunturille?
Aivan ringin ulkoreunalta kuuluu selkäpiitä hyytävä karjahdus: “PYÖVELITONTTUJA!” Hyvin vaikuttuneena huomaat uskollisten jalkojesi ryhtyvän jälleen toimiin. Jalkasi ovat päättäneet seurata erästä määrätietoisen tuntuista pakenijaa. Jalkojesi kiihtyessä juuri sopivaan tahtiin ehdit nähdä metallisen välähdyksen määrätietoisen kipittäjän välittömässä etumaastossa. Samalla hetkellä olet täydessä pimeydessä.
Kuulet tutun äänen jostain viereltäsi, joten et selvästikään ole kuollut. Silmäsi tottuvat vähitellen valoon ja näet tonttulakin. Ääni juttelee sinulle jotakin hätäisen rauhoittelevasti. Erotat välistä sanoja, mutta et pysty keskittymään juuri muuhun kuin äänen tunnistukseen. Keskityt. “…joulupukin mielestä…työlästä…miksei vaan klassisia…modernit lautapelit…liian työläitä…toivojat yhteen…lopullinen hävitys…” Hei! Tämähän on pelilautatonttu! Ilmeisesti sinut on pelastettu. Olet turvassa.
“Et ole turvassa” pelilautatonttu sanoo vakavan näköisenä. “Korvatunturin alle on kaivettu satoja vuosia sitten pakotunnelit, joissa olemme nyt. Valitettavasti niitä pitkin ei pääse pakenemaan minnekään, sillä ne jäivät aikoinaan kesken. Tunneleiden välillä on yhdeksän bunkkeria. Vain yhdessä niistä on lukolliset panssariovet ja se on varma turvapaikka, yritä löytää sinne. Pyövelitontut puhdistavat ensin maanpinnan, jonka jälkeen he siirtyvät näihin tunneleihin” tonttu jatkaa.
“Pyövelitontut ovat hieman pulskistuneet, sillä viimeisestä tehtävästä on kymmeniä vuosia aikaa, ne hemmetin ensimmäiset tietokoneet… Tässä kunnossa pyövelitontut eivät jaksa tutkia kaikkia bunkkereita. Hajuaisti heillä on kohtuullisessa kunnossa ja he haistavat suuret ihmisjoukot helposti. Jos tunneleihin eksyisi muitakin kaltaisiasi, älä missään nimessä lyöttäydy liian suuren joukon kanssa yhteen. Toisaalta liian yksin et pärjää, sillä paikalliset rotat ovat saaneet osansa joulutortuista ja kasvaneet hieman… Tässä on kartta alueesta, valitse hyvin! Minun on nyt poistuttava, sillä meitä on kielletty ehdottomasti keskustelemasta kanssanne joulupukin lähdön jälkeen” lautapelitonttu sanoo ja katoaa välittömästi näkyvistä. Olet yksin.
Mihin piiloudut?
(Luukun pisteytys:
- Turvabunkkeri: 3p
- Tavalliset bunkkerit:
- Bunkkeri, jossa yli 15% vastaajista: -1p
- Bunkkeri, jossa 5-10% vastaajista: 1p
- Bunkkeri, jossa alle 5% vastaajista: -1p)
Lue joulukalenterin säännöt ja muut ohjeet tästä!
Tähän on ilmeisesti ihan oikeakin ratkaisu? Voiko sen päätellä tästä tehtävästä tai onko vihjeitä jossain muualla? Onneksi kyselyni loppuvat tänään! 😀 Hyvää joulua!
Hmm. Turvapaikka on olemassa…siitä, miten sen olinpaikan saa selville, lisää ensi vuonna. 🙂 Hyviä kysymyksiä, kiitos niistä! Tehtävänannot ovat välillä olleet hieman…hankalia. Hyvää joulua!