Eeppinen suomalainen mahtiteos – Agemonia – Ensipuraisu
Välillä suomestakin pärähtää jotain jättimäistä. Jotain sellaista, jolloin lähdetään torille. Lautapelimaailman tori-ilmiö on käsillä juuri nyt. Agemonia on sen tason mahtijulkaisu, että samanlaista tullaan tuskin koskaan näkemään.
Mikä mahtijulkaisu? No, ensinnäkin, rahaa ja työtä Lautapelit.fi on upottanut tähän julkaisuun enemmän kuin kaikkiin aiempiin julkaisuihin yhteensä. Agemonia on ollut todella suuri projekti. Toisena syynä, joka on se huomattavasti tärkeämpi syy, on se, että Agemonia on helkkarin hyvä peli. Miksi se on hyvä peli? No, tätä ei ihan parilla lauseella selitetäkään…
Agemonian parissa tuntui siltä, että vihdoin oli löydetty se täydellinen balanssi pelimekaniikan ja tarinan välillä.
VAROITUS: Tämä artikkeli on ensipuraisu ja kirjoitettu yhden pelikerran perusteella, joten se sisältää vain ensitunnelmia pelistä. Peliä pelattu pelin julkaisijan järjestämässä peluutuksessa.
Agemonia on sekä tarinaa, mutta myös oikea, syvää strategis-taktista lautapelaamista
Lähdin Agemonian testireissulle Lautapelikahvila Tavernaan Tampereelle hieman kaksijakoisin fiiliksin. Tällaisen jättiprojektin kokeilu on mielenkiintoista ja se tietysti innosti. Toisaalta taas pohjalla oli juuri koettu, toistuva, hienoinen pettymys tarinavetoisiin lautapeleihin.
Mutta huh! Agemonian parissa tuntui siltä, että vihdoin oli löydetty se täydellinen balanssi pelimekaniikan ja tarinan välillä. Agemonia toimisi hienosti jopa ilman tarinaa, sillä pelillisesti se on hyvin mielenkiintoinen kokemus. Mutta lisäksi taustalla on mahtava tarina, joka astuu sivuun pahimmista roolipelikliseistä. Ja vain näin se tarina saadaan minuun uppoamaan – nautin pelistä, jonka vuoksi jaksan kuunnella tarinaakin sen verran, että se lopulta vetää minut mukanaan.
Agemonia yllättää ja usein tapahtuu jotain odottamatonta. Nämä hetket on suunniteltu todella hienosti – ne eivät aiheuta tylsistyneitä huokailuja vaan spontaaneja, tunteellisia “eihän tässä nyt näin voi käydä!” karjahduksia.
Uuden tehtävän alkaessa pelaajat voivat yhdessä pohtia, miten lähteä ongelmaa selättämään. Eri hahmojen kykyjä yhdistelemällä saa pohdittua hyvin perusajatuksen siitä, kuka lähtee tekemään mitäkin. Tämä tuntui tapahtuvan mukavan luontevasti jokaisen hieman kertoessa, että minä aion mennä tuota kautta ja minä taas puolustan tuota reittiä.
Välillä yhteistyöpelien ongelmana on se, että joku johtaa orkesteria ja muut tekevät ohjeiden mukaan. Agemonia motivoi kivasti muuhun. Välillä hahmo näkee kauempaa jotain kiinnostavaa, joka selviää vain lähemmäs kävelemällä. Skenaarion päätehtävä saa välillä odottaa, kun utelias pelaaja suuntaakin hetkeksi hieman muualle. Tuntuu siltä, että Agemoniassa on tavoitettu myös yhteistyön ja yksilöllisyyden sopiva tasapaino.
Lisäksi koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Agemonia yllättää ja usein tapahtuu jotain odottamatonta, joka sotkee kaikki aiemmat suunnitelmat. Ja nämä hetket on suunniteltu todella hienosti, sillä ne eivät aiheuta tylsistyneitä huokailuja. Ne aiheuttavat spontaaneja, tunteellisia “eihän tässä nyt näin voi käydä!” karjahduksia, mutta kuitenkin siten, että mieli alkaa etsiä ratkaisuja tähän lisähaasteeseen täysin mahdottomalta tuntuvan tilanteen sijaan.
Myös tarina muokkautuu vahvasti pelaajien valintojen perusteella. Pelaajat voivat. Esimerkkinä tilanne, jossa sankariryhmä saattaa olla puolustamassa linnaketta hyökkääjiltä, kun taas toisin aiemmin valinneet sankarit ovatkin hyökkäämässä samaan linnakkeeseen. Koko tarina voi kääntyä päälaelleen.
Fiilis on Agemoniassa kohdillaan. Peli tarjoaa kehittymisen kokemuksia, seikkailua, strategista ja taktista pohdintaa, uuden löytämistä ja mielenkiintoisen maailman, johon pääsee vähitellen uppoutumaan. Tätä kaikkea ei ihan joka pelistä pääse sanomaan.
Agemonia kasvoi pienestä jättiprojektiksi
Mahtava rautainen tiimi on yksi pelinkehityksen suurista eduista ja varmistaa sen, että Agemonia on laatua alusta loppuun. Tärkeänä alusta alkaen Agemoniaa tehdessä on pidetty sitä, että Agemonia toimii sekä pelillisenä, että tarinallisena elämyksenä.
Tätä on varmistettu siinä, että tarinapuolella Maxin visioita todeksi on ollut luomassa suomalaisen roolipelikentän huipputarinoitsija Mike Pohjola (Myrskyn Sankarit). Mekaniikkapuolella Maxin kanssa taikojaan taas on tehnyt Mikko Punakallio (mm. Dokmus). Yhteistyössä on voimaa ja se todella näkyy Agemoniassa.
Projekti lähti siitä, kun pelin luoja Max Wikström esitteli peliajatuksensa Lautapelit.fi:n johtoportaalle. Ajatuksena oli alun perin tehdä perinteisen kokoinen projekti, mutta Agemonia lähti elämään omaa elämäänsä. Vähitellen projekti kasvoi ja kasvoi.
Kohta Maxin ympärillä hääri kansainvälinen lautapelimaailman ykkösketju, johon kuului mm. sääntöpuolen superstara Paul Grogan sekä esimerkiksi Skyrimin ja uusien Brassien karttojen taitelija, huippulahjakkuus Damien Mammoliti.
Ihan tällaista projektia ei kukaan alkuun voinut kuvitellakaan ja ehkä ihan näin suureen ei olisi edes uskallettu lähteä, jos usko tekemiseen ei olisi vähitellen matkan varrella kasvanut. Isosta kertoo mm. se, että pelin rinnalle kasvoi myös äppi, joka sisältää Agemonian tarinan ääninäyteltynä. Eikä ääninäyttelijöissä ihan perusporukkaa tietysti ole vain kaarti koostuu suomalaisista huippunäyttelijöistä, kuten esimerkiksi Martti Suosalosta.
Ei ihan perinteinen lautapeliprojekti, eihän?
Agemonia Kickstarter – all-in vai jotain muuta?
Mieleni muuttui ennen kokeilua aika vahvasti. En olisi kokeilematta varmastikaan Agemoniaa bäkkäämässä. (Etkö sinäkään halua ostaa kokeilematta? Tsekkaa Agemonia Tabletopiassa!) Suomalaisuus tietysti vähän sytytti, mutta se ei ole riittävä syy näin kallista projektia lähteä tukemaan. Peli kuitenkin iski ja kovaa, sitä tuli mietittyä vielä useita päiviä pelisession jälkeenkin. Tämä on aina hyvä merkki.
Hyvin selvä verrokki Agemonialle löytyy Gloomhavenista tai enemmän jopa sen hiotusta versiosta, Jaws of the Lionista (BGG). Molemmat ovat jossain määrin kiinnostaneet, mutta ovat lopulta tuntuneet vähän kuivakoilta. Agemonia tuntuu siltä, kuin se olisi vielä askel Jaws of the Lionista eteenpäin, kohti parempaa. Tätä ei kuitenkaan mitenkään uskalla sanoa faktaksi ennen kuin Agemoniaan on päässyt sisään syvemmälle.
Suurin miinus itselleni Agemoniassa on sen kampanjamuotoisuus. Peliä ei vain pelata kerran tai pari vaan sitä painetaan elämäntapatyyliin mielellään samalla porukalla kerrasta toiseen. Toisaalta, jos peli on Agemonian tasoinen, ei tämä varmasti ole mikään ongelma. Hyllyssä se kuitenkin saa odottaa jonkin aikaa hieman parempia peliaikoja lasten kasvettua hieman isommiksi.
Ei kuitenkaan auta, tällaiseen hypeen en ole saanut itseäni hetkeen pumpattua. Agemonia on mahtava suomalainen suurteos, joka on pakko saada! Olin jo päättänyt, että 99€ pledgellä (+ ALV ja postit) mennään, mutta Oona haluaisi vielä pahisminiatyyrit, metallikolikot ja sundropit päälle…voi, voi, voi… No, näihin palataan, mutta bäkkäykseen tämä kyllä menee!
