Dawn of Peacemakers lautapelin arvostelu

|

Dale of Merchants, Dale of Merchants 2 ja paljon ystävällisiä eläimiä hieromassa kauppaa. Ennen tätä idylliä, asiat ovat kuitenkin olleet toisin. Sotaa. Kaaosta. Pelkoa. Tämä on Dawn of Peacemakers. Vai Sparta? Ei, kyllä se Dawn of Peacemakers on.

Tässä välissä pari spoileria arvostelusta! 1. Dawn of Peacemakers tulee saavuttamaan toisiksi parhaat pisteet, mitä Kristian on koskaan arvostelussa antanut millekään pelille. 2. Lopusta löytyy kilpailu, jossa palkintona Dawn of Peacemakers Kickstarter versio! Loput joudut lukemaan itse. Jatketaan.

Dawn of Peacemakers Snowdale Designsin julkaisema, miniatyyreillä pelattava kampanjamuotoinen yhteistyöpeli, jossa pelaajien tehtävänä on pyrkiä toimimaan rauhan välittäjinä maassa, jossa sotaisten papukaijojen kenraalit ovat aiheuttamassa maata järisyttävän konfliktin. Kuulostaako uniikilta? No, sitä se onkin.

Keskitymme tässä arviossa Dawn of Peacemakersin kampanjamoodiin. Peli sisältää myös skirmish pelimuodon, jossa pelaajat pääsevät taistelemaan itse kasaamillaan armeijoilla toisiaan vastaan. Tähän palaamme kuitenkin vasta myöhemmin tänä vuonna.

dawn of peacemakers sankarit ja sotajoukot

Dawn of Peacemakers – sisältä pelkkää kultaa

Jo Dale of Merchants korttipeleissään pelin suunnittelija Sami Laakso oli selvästi viehtynyt laadukkaisiin komponentteihin eikä Dawn of Peacemakers tee tässä poikkeusta. Laatikkoa myöten kaikki komponentit ovat laadukkaista materiaaleista hyvin tehtyjä.

Pelin grafiikka ja taide on totuttuun tapaan Samin omaa käsialaa eikä jätä mitään toivomisen varaa. Kortit, pelilauta ja laatat ovat todella kaunista katsottavaa ja noudattavat hyvin Snowdale Designin vahvaa graafista linjaa. Selkeää, tyylikästä ja toimivaa – ei voi kuin tykätä.

Ainoa asia, joka ei minua täysin miellyttänyt, on pelin kansi. Se on jotenkin vaisu ja edessä näkyvät pelaajahahmot liian iloisen oloisia tilanteeseen nähden. Kannessa on hyvä ajatus ja se välittää pelin idean hyvin, mutta joku siinä ei sytyttänyt. Toivottavasti olen yksin tämän ajatuksen kanssa, sillä etukannet myyvät pelejä.

Miniatyyrit olivat julkaisijalle uusi aluevaltaus ja niissä on onnistuttu hämmästyttävän hyvin. Ne ovat hyvin yksityiskohtaisia ja näyttävät aivan Sami Laakson kuvituksilta, todella hyvää työtä!

Insertti on kohtuullisen toimiva, mutta välillä tuntuu, että ehkä en osaa käyttää sitä niin tehokkaasti kuin pitäisi. Mitkä laatat kuuluvat mihin lokeroon? Miksi? Vai pitäisikö sinne sittenkin laittaa miniatyyrit… Ei olisi aivan huono veto printata pelilaatikon kylkeen ohjetta oikeaoppisesta pakkaamisesta, sillä joskus tulee ehkä tehtyä hieman epäoptimaalisia ratkaisuja pelien säilytyksen suhteen.

Yhtenä kynnyskysymyksenä Dawn of Peacemakersin suhteen saattaa olla pelin hinta, joka on noin 79€. Miniatyyrit maksavat rahaa ja pikatarkastelulla peli asettuu kaltaistensa joukkoon. Laatikossa on mukavasti tavaraa ja se on laadukasta taidetta ja suunnittelua myöten. Lopulta pelikokemus komponentteineen on se, josta maksetaan. On parasta siis jatkaa tutkimaan sitä, onko laatikossa katetta hinnalle.

dawn of peacemakers instertti
dawn of peacemakers kortti
Vasemman ylälaidan ikonien perusteella pelaaja tietää, että tällä kortilla voi katsoa yhden kortin, liikkua yhden ruudun tai rakentaa kaksi linnoitusta.

Miten Dawn of Peacemakersia pelataan?

Dawn of Peacemakersissa kaikki pelaajien toiminnot tapahtuvat korttien kautta. Kortteja voi käyttää liikkumiseen, suojaa antavien linnoitusten rakentamiseen sekä armeijapakkojen selailuun ja niiden järjestyksen muuttamiseen. Lisäksi jokaisessa kortissa on erikoistoiminto, jonka voi pelata normaalien toimintojen sijaan.

Pelaajien tehtyä toimintonsa, on armeijoiden vuoro. Armeijoita ohjastavat kaksiosaiset armeijapakat. Ensimmäinen pakka koostuu peruskäskyistä, joilla osa armeijasta joko liikkuu, suojautuu tai hyökkää. Toinen pakka on eläinrodun oma pakka, josta löytyvät kortit muokkaavat peruskäskyjä välillä rankallakin kädellä.

Pelin sydämessä on armeijapakkojen tutkailu ja manipulointi, jolla saa eniten aikaan, mutta tuloksen varmuuden saavuttaminen vaatii paljon kortin kuvalla symboloituja Influence toimintoja, jonka verran yhden kortin katsominen maksaa.

dawn of peacemakers armeija- ja käskypakka

Katsonko papukaija-armeijan päällimmäisen käskykortin? Katson, okei, papukaija armeija hyökkää. Katsonko vielä toisen, jotta saisin ehkä vaihtaa hyökkäyksen toiseen korttiin. Entä jos papukaijojen eläinpakan kortti peruukin koko käskyn? Vai olisiko pitänyt liikkua oselottiarmeijan luokse katsomaan, josko se pakeneekin paikalta, jolloin papukaijojen hyökkäys ei saavutakaan oselotteja? Vai onko tilanne edes vielä niin kriittinen, että pahin mahdollinen korttiyhdistelmä johtaisi tappioon? Käytännössä koskaan ei ole varaa täyden varmuuden saavuttamiseen.

Peli päättyy pelaajien voittoon, jos armeijoiden motivaatiot saa siihen kuntoon, että kaikki ovat valmiita vetäytymään. Motivaatiota laskee esimerkiksi omien joukkojen kuolema tai strategisten pisteiden menetys kartalla. Tappio iskee, jos jonkin armeijan motivaatio tipahtaa luovutuskuntoon tai jos kenraali menehtyy. Tappiotapauksessa peli etenee seuraavaan skenaarioon, mutta hieman voittoa ikävämmissä merkeissä.

dawn of peacemakers papukaija-armeija

Dawn of Peacemakers kasvaa aikuseksi kampanjan edetessä

Dawn of Peacemakers kampanja koostuu 12 skenaariosta, jotka kuljettavat pelin juonta eteenpäin. Joka skenaariossa peliin tulee pienempiä ja suurempia sääntölisäyksiä lisäkomponentteineen, jotka tekevät pelistä mielenkiintoisemman ja syvemmän.

Kampanja muistuttaa tässä suhteessa todella vahvasti Mechs vs. Minionsia. Asiat muuttuvat, tarina kehittyy, mutta mitään pysyviä ja peruuttamattomia legacy-pelien tapaisia muutoksia ei tehdä. Kun kampanja on päättynyt, pelin voi halutessaan palauttaa alkutilaan, jolloin kampanjan voi aloittaa uudestaan vaikkapa uuden peliporukan kanssa.

Onko Dawn of Peacemakers odottelua vai oikeaa toimintaa?

Dawn of Peacemakersissa pelaajat pyörivät armeijoiden välillä tekemässä pieniä tihutöitään tai apuaskareitaan. Jos armeijoita ohjastaisivat pelaajat, olisi tunne pelaajien aikaansaannoksista ehkä vähän kuin Puutyöläisen kokemus Rootin Vagabondista. Vaikutukset saattavat tuntua pieniltä armeijoiden kannalta, mutta näin kuuluukin olla. Pari pientä eläintä suurten armeijoiden keskellä ei pysty tekemään paljoakaan. Vai pystyykö sittenkin?

Tästä peliä on kritisoitu – tuntuu, että omalla vuorollaan ei voi tehdä mitään vaan peli on yhtä odottelua. Olen aiemmin esittänyt samanlaista kritiikkiä esimerkiksi Dungeon Petziä ja Eldritch Horroria kohtaan siitä, että pelin aikana saa tehdä vain vähän päätöksiä ja lähinnä peli menee omaa vuoroa odotellessa, joilla ei kuitenkaan juuri mitään tapahdu. Tällaista tunnetta minulle ei kuitenkaan ole Dawn of Peacemakersin kanssa tullut, vaikka ymmärrän kyllä tunteen. Dawn of Peacemakersissa tulee vuoroja, jolla ei välttämättä konkreettisesti tehdä mitään, koska joskus se vaikea päätös on vain tehtävä. Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa, että olemme pelanneet tätä vain kahdestaan Oonan kanssa, jolloin tehtävää pelaajaa kohtaan tulee enemmän.

dawn of peacemakers aavikko

Dawn of Peacemakers on kaaoksen hallintaa ja muistuttaa fiilikseltään hieman Pandemiaa. Infektiopakkamaisia asioita tapahtuu kortteja armeijapakasta nostettaessa ja koko ajan on mietittävä, kannattaako tähän reagoida, vai olisiko parempi odottaa ja katsoa, mitä tapahtuu.

Dawn of Peacemakers hoitaa pandemiamaisuutensa kuitenkin verroakkiaan paremmin. Turhia liikkeitä ei tule tehtyä, sillä kortteja, joilla toiminnot suoritetaan, ei todellakaan ole liikaa. Siinä missä Pandemiassa voi tulla vuoroja, jossa haahuillaan jossain viimeisillä toimintopisteillä, Dawn of Peacemakersissa ollaan tyytyväisiä, että kortteja säästyy.

Tämä pandemiamainen kaaoksen hallinta -fiilis kumpuaa armeija- ja infektiopakkojen tuomasta satunnaiselementistä, jossa tietystä ennakkoon tunnetusta korttikasasta nostellaan kortteja. Pandemia vain on tässä todella satunnaista, Dawn of Peacemakersissa taas pakkaan kurkitaan ja korttien järjestystä vaihdetaan Pandemiaan verrattuna todella usein ja pelin pakkojen skenaariosta toiseen vaihtuva sisältö on tarkasti tiedossa.

Strategiaa, taktiikkaa ja teemaa

Dawn of Peacemakers tuo hienosti esiin pelaajiensa luonnetta. Taktikko vai strategisti, nopea vai hidas, toimija vai pohtija. Minulla on tapana jatkuvasti odotella ja säästellä kortteja. ”Katotaanko vielä mitä tapahtuu?” kuului usein suustani. Ensimmäisissä peleissä Oona alistui vielä tähän ohjailuun, mutta kampanjan edetessä vastaus oli yksinkertainen ”ei” ja Oona pisti haisemaan, siellä missä piti. Tässä täydensimme hienosti toisiamme, sillä soolona ei kumpikaan olisi varmasti pärjännyt. Oona olisi polttanut kaikki korttinsa kahden vuoron aikana kun taas minä olisin huomannut usean kierroksen odottelun jälkeen armeijoiden jälleen tuhonneen toisensa.

Tarina ja pelin maailma on hienosti rakennettu, mutta minua mikään peli ei tekstillä ole temmannut vielä mukaansa. Kyllä skenaarioiden aloitus ja lopetustarinat ehdottomasti luen ja ovat ne kiinnostavia, mutta minä olen täällä pelaamassa, en lukemassa! (Arkham Horror tekee tämän kaikista ikävimmin, pitkiä tarinoita keskellä peliä, ööökh!) Maailmaan ja sen taustatarinaan on selkeästi panostettu todella paljon, mutta pelaajien yksittäiset seikkailijahahmot jäävät silti jotenkin yhdentekeviksi ja sieluttomiksi. En voi sanoa millään tasolla kiintyneeni hahmooni, sillä hahmo ei kasvanut kykypisteillä tai minkäänlaisilla erikoiskyvyillä tarinan aikana. Tätä olisin todella kampanjamuotoiselta peliltä kaivannut!

Tärkeintä temaattisuutta minulle on pelimekaniikkojen ja teeman sujuva keskustelu sekä näiden luoman fiiliksen välittyminen. Tämän Dawn of Peacemakers tekee todella hyvin ja tästä syystä olen edelleen hieman hämmentynyt Tom Vaselin kritiikistä juuri tätä kohtaan.

Teema kantaa peliä todella hyvin. Tunne siitä, että pyritään hienovaraisesti vaikuttamaan sodan kulkuun välittyy juuri niin kuin pitääkin. Sopivan paljon vaikuttamista pystyy tekemään, mutta ei mitään todella järisyttävää. Papukaijojen hyökkäysen ajankohdan voi vaihtaa tapahtumaan juuri oselottien liikkuessa pois alta ja oselottien hyökkäyksen voi ajoittaa papukaijojen suojautumisen kanssa samaan aikaan, mutta hyökkäyksiä tulee silti tapahtumaan.

Dawn of Peacemakers ei ole kärsimättömille

Vaikka Dawn of Peacemakers soittelee säveliään, jotka ovat hyvin mieleen herkälle korvalleni, ei se varmasti sovi kaikille. Alla lueteltu tärkeimmät tekijät, joiden vuoksi kannattaa joko ehdottomasti peli hankkia tai mahdollisesti pohtia sen soveltuvuutta hieman tarkemmin.

Pelaajamäärä on yksi tekijä, jonka nostaisin esille. Olen nähnyt Dawn of Peacemakersia pelattavan neljällä ja luulen, että siinä kohtaa tunne omasta pienuudesta nousee liian suureksi. Kortteja tulee käteen puolet siitä, mitä kahdella pelaajalla, joten tehtävääkin on yksittäisellä pelaajalla puolet vähemmän. Jos pelaat kaksin tai yksin, Dawn of Peacemakers on mahtava, kolmella luultavasti ok ja neljällä pahimmillaan hieman tylsä.

Tasapainottelu vähäisten resurssien kanssa kaaosta halliten on lause, joka tiivistää Dawn of Peacemakers pelikokemuksen. Se on hyvin kiehtovaa, pakko tehdä jotain, mutta…ei ehkä ihan vielä… Jos haluat puuhailla koko ajan kaikenlaista ja pelaat toisen kanssa, joka on täysin saman henkinen, luulen, että Dawn of Peacemakersista voi tuntua jopa pitkästyttävältä. En halua korostaa liikaa odottelua ja itsehillintää, mutta se on mielestäni kuitenkin yllättävän olennainen osa peliä. Jos se arveluttaa, älä pelkää! Tuntuu oudolta, että tällainen voisi olla äärimmäisen nautinnollista ja jännittävää, mutta sitä se juuri on! Vain jos ajattelu välillä tapahtuvasta odottelusta tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta, saatat kuulua siihen ryhmään, joka ei saa Dawn of Peacemakersista mitään irti.

Dawn of Peacemakers on uniikki kokemus ja sille on annettava hetki aikaa kasvaa täyteen loistoonsa. Ensimmäinen pelikokemus ei vielä tarjoa kaikkea, mutta toisaalta sen perusteella osaa jo luultavasti sanoa, tuleeko pelistä pitämään vai ei. Dawn of Peacemakers on loistavaa viihdettä ja tulee jäämään osaksi pelihyllyämmme.

Dawn of Peacemakers lautapelin arvostelu
8.75 / 10 Arvosana
Plussat
-Uniikki teema, joka näkyy myös pelissä
-Tilanteen tasapainottelu on kiehtovaa pähkäilyä
-Kaunis ja laadukas
Miinukset
-Pelin hahmoihin ei synny tunnesidettä
-Hinta kirpaisee, mutta vain kerran!
-Pelin tempo vaatii totuttelua eikä välttämättä sovi jokaiselle
Lyhyesti
Dawn of Peacemakers on hieno ja uniikki lautapelikokemus. Peli toimii parhaiten kahdella tai yhdellä pelaajalla, sillä tehtävää ei oikein riitä suuremmalle porukalle. Peli kasvaa vähitellen täyteen mittaansa kampanjan aikana avattavien lisäkomponenttien vuoksi. Jos kaaoksen hallinta, jossa joskus resurssien säästely ja odottelu on paras vaihtoehto, ei pelota, on Dawn of Peacemakers peli juuri sinulle!
Hinta-laatusuhde8.5
Sääntöjen selkeys9
Temaattisuus8.5
Uudelleenpelattavuus8
Kristian Pesti

Kristian Pesti

Arvostan peleissä erityisesti vahvaa teemaa, vaikeita päätöksiä ja sopivaa kestoa suhteessa edellisten tasoon. Kaikki lyhyistä peleistä monen tunnin mättöihin sytyttävät.
Kristian Pesti

Lisää samanlaista? Tästä:

2 kommenttia artikkeliin ”Dawn of Peacemakers lautapelin arvostelu”

Jätä kommentti