| |

Lautapelaamaan 2018

11 Jakoa

Tämän vuoden Lautapelaamaan 2018 oli Pöydällä-tiimiltä nopea pyrähdys. Oona ja Kristian eivät päässeet mukaan lainkaan, mutta Arto ja Virpi pääsivät nauttimaan festaritunnelmasta noin kuuden tunnin ajan lauantaina. Jos haluat lukea aikaisempien vuosien lautapelaamaan -seikkailuista, löydät ne täältä.

Kun lapsi oli saatu hoitoon, oli niin kiire päästä Lautapelaamaan, että söimme lounaan autossa. Masut täynnä huomasimme olevamme omasta seurueestamme ensimmäisinä paikalla, joten olisi aika kaksinpelille. Tämän vuoden uutuutena oli, että pelikirjastoa pääsi itse hypistelemään. Ensimmäiseksi peliksi valikoitui pupujen avioerosta kertova Kune vs Lakia. Tämä oli osunut tutkaan pari vuotta sitten, kun Steal This Game -Kickstarter kampanjassa sai Ludicreationsin pelejä. Silloin jäi puput hankkimatta omaan hyllyyn, mutta oli ilo löytää peli nyt Lautapeliseuran kokoelmista.

Kune vs. Lakia

Kune vs Lakia -pelissä Arto on juuri kääntämässä korttiaKune vs Lakia -pelissä sekä prinsessan isä että herttuan sisko ovat erossa prinsessan puolella.

Arto: Virpi selitti säännöt suoraan paperista ja pian päästiin vauhtiin. Missasin ensimmäisellä kierroksella säännöistä olennaisen kohdan, ja sen vuoksi Virpin peli pyöri huomattavasti omaani joutuisammin.

Virpi: Selityksiä, selityksiä…

Kune vs Lakia osoittautui varsin näppäräksi koneiston rakentelupeliksi. Englanninkielisissä korteissa on erilaisia erikoisefektejä, joita aktivoimalla pyritään käännyttämään kuningaskunnan olennaisia henkilöitä omalle puolelle avioerossa. Ei hullumpi peli laisinkaan, joka saa lisäpisteitä hienosta grafiikasta sekä hyvin oudosta teemasta.

Kaksinpelimme aikana oli kavereita ilmiintynyt paikalle, joten seuraavaksi peliksi lähdimme etsimään jotain lyhyttä (vielä yksi kaveri oli matkalla) viidelle pelaajalle sopivaa. Koska Arton on päättänyt ottaa asiakseen perehtyä omalaatuisiin peleihin, oli hänelle jäänyt jostain mieleen Iglu pop, ilman että oli mitään havaintoa pelin sisällöstä. Tämä otettiinkin rohkeasti pöydälle.

Iglu pop

Arto ravistaa kokeeksi yhtä iglua. (Harjoittelusta huolimatta ei voittanut)Iglu pop -pelin igluja ja 10 helmen kortti

Iglu pop sisältää pieniä muovisia iglun muotoisia rasioita, joiden sisällä on pieniä helmiä. Tavoitteena on ravistella niitä, ja arvata kuinka monta helmeä sisällä on. Tästä ideasta on saatu aikaiseksi ihan toimiva lastenpeli, mutta eipä sitä ole tarvetta toiste kokeilla.

Tämän jälkeen oli seurueemme kasvanut vielä yhdellä, joten oli löydettävä sopiva peli kuudelle pelaajalle. Tämä alkoi olla jo pienoinen haaste. Hyllystä osui vastaan pelaajamäärälle sopiva peli Treasure Hunter, jolla oli luotettava suunnittelijan nimi: Richard Garfield. Yksi porukastamme oli aiemmin pelistä kuullut, muilta oli mennyt tämä vuoden 2015 julkaisu ohi.

Treasure Hunter

Treasure Hunterin pelilauta toisella kierroksellaViimeisen kierroksen korttiläjää Virpiltä

Peli koostuu kahdesta osasta. Ensin draftataan kortteja 7 Wonders -tyylillä, jonka jälkeen hyvinkin suoraviivaisesti käydään kortit tyypeittäin läpi ja katsotaan kuka on saanut aikaiseksi parhaat kädet 4 eri värissä, ja hyökkäävätkö peikot jonkun kimppuun.

Arto: Tässä oli jotenkin tylsä tunnelma, mikä johtui mekaniikan ja teeman yhteensopimattomuudesta. Eräs pelaajista huomauttikin, että kannen perusteella hän odotti jännittävää luolaston koluamista nopan kanssa. Peli ei missään tapauksessa ole huono, mutta en ole yllättynyt että tästä ei juurikaan puhuta.

Virpi: Mielestäni teema ja mekaniikka sopivat ihan hyvin yhteen, mutta kieltämättä vähän petyin siihen mitä pelin nimi lupailee. Helppo ja näppärä peli, joka saa kyllä sapiskaa esteellisyydestään. Peliseurueemme värisokea jäsen ei meinannut erottaa mitään pelin kolmen päävärin korttia toisistaan sillä grafiikan eroavaisuudet rajoittuivat pieneen suttuun taustalla sekä siihen itse väriin.

Pelaajamäärämme pieneni tässä kohtaa viiteen. Olimme muutamaa päivää aiemmin käyneet kotona seuraavanlaisen keskustelun:

Arto: Juttelin Peetun kanssa instagramissa, pyysin että ottaa yhden pelin mukaan
Virpi: Oo mä just näin sillä instassa kuvan tosi mielenkiintoisesta pelistä
Arto: Tää on Temporum, se vähän näyttää Dominionilta.
Virpi: SE OLI PELI JOKA NÄYTTÄÄ DOMINIONILTA!
*high five*

Temporum

Temporumin kortti: Communist UtopiaTemporumin pelilautaa.

Arto:Peli on Donald X Vaccarinon käsialaa, ja sen huomaa todella helposti, jos Donaldin ludografia on yhtään tuttu. Kannattaa kokeilla tietysti aikamme klassikko Dominion, mutta myös loistavat pelit Greed ja Nefarious!

Temporum toimi todella hyvin, ja se olikin lopulta meidän molempien lempipeli tämän vuoden saaliista.Pelissä pelaajat ovat aikamatkaajia. Tavoitteena on manipuloimalla historian kulkua saada aikaiseksi haltuun rahaa, jolla voi kasvattaa vaikutustavaltaansa eri aikakausilla. Peli muovautuu aika paljon sen mukaan, mitä kortteja pöydälle sattuu tulemaan, aikakausikortit kun eivät vaihdu ollenkaan pelin aikana.

Kortit ovat kauniita ja yksityiskohtaisia. Graafinen ilme muistuttaa tosiaan Dominionia, mutta myös esim. Euphoria -fiiliksiä tuovat tulevaisuuskortit, kuten ohesta löytetyvä “Kommunistinen utopia”. Temporumissa on kiitettävä määrä interaktiota muiden kanssa, kun ottaa huomioon sen olevan pohjimmiltaan vain omien pisteiden ja korttien kasvatukseen keskittyvä peli.

Virpi: Sillä itseasiassa lunastinkin voiton tässä, kun aivan kalkkiviivoilla sain kaikki muut menettämään kasan kolikoita. Ilmeet eivät olleet aurinkoisia.

Koulutusleikkaus

Lopuksi totesimme vielä aikaa riittävän yhdelle pelille. Esittelyssä olevista peleistä kiinnostavin oli Koulutusleikkaus, mutta valitettavasti sen demopöytä oli täynnä. Arto oli kuitenkin rohkealla tuulella ja osti pelin kokeilematta.

Kuva Koulutusleikkaus-pelin esittelypisteeltäKasa koulutusleikkauksen kortteja. Eivät saa pisteitä grafiikasta.

Arto: Juttelin samalla lyhyesti pelin suunnittelija Mikko Tähkäsen kanssa. Olimme molemmat innoissamme siitä, että lautapelaamista käytetään ideoiden jakamiseen kuten muitakin vakavasti otettavia taidemuotoja. Liian usein pelit ovat “vain” hauskanpitoa ilman syvällisempää viestiä. Mikko kertoi pelin syntyhistoriasta. Hän suunnitteli sen alunperin opettajakollegalleen, joka oli saamassa potkut koulutusleikkausten vuoksi. Peli osoittautui toimivaksi, joten siitä päätettiin ottaa 500 kappaleen kopio.

Tokaido

Päivän viimeisen pelin kunnian sai Tokaido. Se oli kaikilta kokeilematta, mutta osoittautui (maineensa mukaisesti) hyvin simppeliksi ja toimivaksi peliksi. Pelissä pelaajat ovat Japaninmatkaajia, jotka pyrkivät keräämään mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia yhteisen matkareitin varrella. Samoihin paikkoihin ei kuitenkaan mahdu kuin yksi tai kaksi matkaajaa kerrallaan, joten viidellä pelaajalla ruuhka syntyi nopeasti.

Virpin hahmo Tokaidossa: Zen-emonKuva Arton korttitilanteesta Tokaidon loppupisteytyksessä

Tokaido on klassista keräilyä, jossa kaikkea olisi hyvä olla, ja mielellään eniten. Matkan “ahtaus” pistää tekemään paljon päätöksiä siitä mihin mennä, ja samalla oman hahmon erikoiskyky houkuttaa juuri siihen panostamista. Pelin voittaja itse hämmästyi omaa pistesaalistaan, joka ehkä kertoo siitä ettemme pelanneet kierrosta mitenkään hampaat irvessä.

Lue Kristianin arvostelu Tokaidosta täältä.

Mitä jäi käteen?

Sitten olikin jo aika hyvästellä Kaapelitehdas. Olimme varsin tehokkaita, ehdimme pelaamaan viisi meille uutta peliä. Tästä Lautapelaamanissa onkin kyse: mahdollisimman paljon uusien pelien pelaamista. Laukkuun oli jo kotoa pakattu yksi tuttu peli: Two rooms and a boom, mutta valitettavasti aikataulut menivät sen verran uusiksi ettei sille ollut aikaa. Olisi ollut hienoa päästä kokeilemaan tätä peliä isolla porukalla.

Samalla kun teimme lähtöä kohti vesisadetta juttelimme vielä siitä, miten nykyään Essenin uutuuspelit jäävät uuden ajakohdan vuoksi kokematta. Pelikirjasto on hyvinkin samanlainen kuin viime vuonna. Pitäisi käyttää hyödyksi enemmän lautapeliseuran Vimpeli-pelvelua ja sopia pelejä etukäteen. Olisi myös hyvä jotenkin mahdollistaa myös omien pelien jättö turvallisesti kirjaston huomaan, jotta uutuuspelien määrä lisääntyisi.

Tänä vuonna emme olleet panostaneet lautapelihuutokauppaan emmekä ketjuvaihtoon, joten emme lähteneet muista vuosista poiketen valtavan kuorman kanssa kotiin. Tavoitteena oli saada omaan pelihyllyyn tilaa ja euroja tilille. Vähän oikeastaan tuntui että jotakin tästä tapahtumasta nyt puuttuu – ison pelikasan kotiin rahtaaminen kun on tuntunut pieneltä joululta. Mutta ehkä tästä selvitään, niitä aiempien vuosien pelejä on nimittäin vielä muutama pelaamatta… Ehkä seuraavan vuoden aikana!

Kiitos järjestäjille ja kanssapelaajille tämän vuoden kekkereistä!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *