Lautapelaamaan 2017: Yksi Dude, yksi huono, monta hyvää
Paljon pelejä, paljon mukavia ihmisiä. Siinä kaksi riittävää syytä osallistua Lautapelaamaan 2017 tapahtumaan ja nämä saivat tänäkin vuonna liikkumaan kohti Kaapelitehdasta. Oma aikataulu antoi tänä vuonna perjantaille ja lauantaille noin 18-22 välisen ajan tehokkaaseen pelikäyttöön.
Who’s the dude? ja Tuomo Pekkanen
Tuomo kävi kesän aikana läpi Vuoden peli -ehdokkaita, joissa Who’s the dude? aiheutti jonkinlaista hämmentävää innostusta. Tätä miestä kävi sääli, voiko hän jäädä ilman tätä rakkauttaan. Etärakkaus on rankka laji. Onneksi Maki oli hyvin ymmärtäväinen tämän ongelman suhteen ja lähettivät heti Who’s the duden? matkaan. Tästä muodostui Lautapelaamaan 2017 -tapahtuman ensimmäinen tehtävä.
Tästä olisi saanut loistavan videon. Viime videosta viisastuneena olin hankkinut hieman päivitystä äänityskalustoon. Vinkkinä tuleville videoammattilaisille: Kannattaa laittaa mikrofoni päälle. Tämän lisäksi kannattaa innostuksesta huolimatta edes välillä kuvata kohdetta ja käyttää kameran tarkennusta. Valitettavasti hyvä video jäi välistä, mutta onneksi tehtävä saatiin kunniakkaasti suoritettua.
Mikä tämä Who’s the dude? pelinä oikein on? No, varsin aliasmaiselta pantomiimeilultahan se vaikuttaa. Onneksi Tuomo on laittanut heti töpinäksi Duden kanssa ja näyttää täällä peliesimerkkiä.
Tehtävän suorittamisen jälkeen oli aika suunnata kohti päivän pääaihetta – lautapelejä. Ihan päämäärättömästi ei kuitenkaan voinut vaeltaa, sillä tehtävää oli vielä jäljellä. Eräältä vielä hyvin salaiselta listalta oli kaksi nimeä ruksimatta, Rhino Hero ja Flamme Rouge.
Neuroshima Hex! Duel ja Rhino Hero
Perjantai lähti käyntiin kokeilumielessä Neuroshima Hexin kaksinpeliversiolla. Opiskeluaikoina Neuroshima Hex! Android julkaisu oli todella kovalla peluutuksella enkä ollut lautapeliversiota saanut kokeiluun asti. Neuroshima Hexissä asetellaan laattoja pelilaudalle, jossa lähitaistelijat lätkivät viereisiä ruutuja ja kaukotaistelijat kauempia. Tarkoituksena on mätkiä toisen tukikohta nurin mäiskien ja eri ryhmittymien erityiskykyjä käyttäen. Hyvin strategisen taktista vääntöä, joka toimii erityisen hyvin kahdella pelaajalla.
Elin vahvassa uskossa, että Neuroshima Hex toimii paremmin mobiilina ja no, en ollut täysin väärässä. Fyysiset jutut on aina kivoja, joten kyllä se laattojen asettelu kivemmalta kuin näytön räpläily. Toisaalta elektronisena pelin saa pelattua läpi huomattavasti nopeammin. Androidille ostoa suositan, jos pelikaveri löytyy läheltä. Lautapeliostosta kannattaa harkita tarkemmin.
Seuraavaksi pöytään päätyi Rhino Hero, josta Puutyöläinen kirjoitti oikein kauniisti. Sanottakoon pelistä sen verran, että niin helppo, nopea, mutta silti hauska se oli, että saksan pojat kovasti sitä jo Helsinkiin päin polkevat. Vähän ehkä heräteostoksen kaltainen suoritus, mutta eiköhän tätä tule pelattua. Oli niin hienoa kiiltokorttikulmaa, että herkempikin innostui!
Flamme Rouge
Salainen listani lyhenisi vielä yhdellä, sillä Flamme Rouge. Tämä-peli-vieläkin-pelaamatta-häpeää tuntien siirryin Lautapelit.fi:n hyvin kauniin Flamme Rouge version äärelle. Voi ja voi. Ilkeät äänet olivat minulle puhuneet: se on ihan kuin Dominion, et sinä siitä tykkää. Jälleen sain äänet vaimennettua, kuten niinä kolmena kertana, joina sen olin kirjastosta tuonut kotiin. Ja vienyt takaisin. Pelaamatta. Ne äänet, kirotut äänet. Tällä kertaa oli kuitenkin vahvempikin ääni paikalla – säännöt osaavat opettaja! Sulosointuja kuunnellessa selvisi hyvin nopeasti, että minulle oli valehdeltu.
Flamme Rouge paljastui mielenkiintoiseksi ja jopa hieman temaattiseksi pyörän rullailuksi. Jokaisella pelaajalla on kaksi pyöräilijää, joilla toisistaan eroavat pakat. Pakoista pelaajat samaan aikaan paljastelevat kortteja ja pyöräilijät kiitävät eteenpäin. Yritä jäädä sopivasti jälkeen, jotta pääset peesaamalla ilmaiseksi eteenpäin, kunnes otat hurrrrrjan spurtin kauas ohi koko porukan. Kamalaa, mutta tämäkin lähti melkein tilaukseen. Onnistuin kuitenkin vielä pidättelemään itseäni.
Sunken Sailor, DEJA-VU ja BONK
Näin meni ensimmäinen päivä. Tuli yö ja tuli päivä. Tuli lauantai. Illalla saapui Kristian taas Kaapelitehtaan valoisaan pelitilaan, josta hänet kiskaistiin suoraan pöytään. Ilmaiseksi kerrotut säännöt, kukapa sellaisesta voisi kieltäytyä. Sunken Sailor – koskaan kuullutkaan, mutta näin kertoivat he – Spyfall kynällä ja näinhän se oli.
Jokainen pelaaja yhtä lukuunottamatta saa kortin, jossa on sama piirrosaihe. Yksi onneton ei muista aiheesta mitään, mutta yrittää kovasti pysyä kartalla. Jokainen piirtää paperille vuorollaan yhteistä kuvaa, jota asiasta muistamaton ei kuitenkaan saa liian selkeästi arvata. Lopuksi äänestetään, kuka ei tiedä, mitä tässä piirrellään. Mjaa, ihan ok, mutta… Kyllä Spyfallia mieluummin pelaisin. Piirtely menee ehkä vähän liian epämääräiseksi, kun yritetään olla piirtämättä liian oikein, mutta kuitenkin siten, että muut tietävät mitä piirretään.
DEJA-VU – pöytä täynnä juttuja. Pakasta juttujen kuvia. Jos kaksi samaa kuvaa mennyt, ota juttu pöydältä. Mm, ihan hauska muisti/nopeuspeli, mutta njaa. Ei tämä huono, mutta ei se jättänyt kaipailemaankaan. Filleriosasto on tällä hetkellä ehkä niin vähällä peluutuksella, että ei tätä osaa katsoa oikealla silmällä.
Seuraava ohikävely peli oli BONK Klaskin tekijöiltä, ainakin ehkä? Tämä olisi voinut olla hyvä, koska Klask oli hyvä. Mutta eipä ollut. Keskellä peliväline, jota kohti neljä pelaajaa rullailevat kuulia omasta tornistaan saadakseen pelivälineen vastapäiseen maaliin. Kuulostaa kivalta, mutta usein yksi oikein tähdätty kuula heruttaa pallon maaliin eikä sitä ehdi kukaan estämään. Hyvin tylsä.
Mechs vs Minions
Aiempi salainen lista oli suoritettu, joten nyt silmä etsi mitä vain mielenkiintoista. Hienot “Me halutaan lisäpelaaja, tule, me opetetaan säännöt!” kyltit helpottivat alueen skannausta. Great Western Trail…ei sääntöopetusta. Ilkeät ihmiset! Terraforming Mars…eikä sielläkään! Voi voi voi! Kävely jatkui ja hoi…Mechs vs Minions! Tapahtukoon tämä!
Mechs vs Minions kuohautti yleisön kun se julkaistiin ja syystä. Halpa ja laadukas harvoin tulevat samassa paketissa, mutta nyt oli näin. Paljon kaunista komponenttia kohtuullisen hintaan ja lisäksi paketista paljastuu jopa ihan oikea pelikin. Peli kuitenkin pohjautuu League of Legends PC peliin, joka oli ehdoton turn-off. Elin PC aikoinani täysin vastakkaisessa leirissä ja LoL oli pahuutta.
Nyt olin kuitenkin pahan äärellä ja se maistui hyvältä. Neljä pelaajaa pyrkii yhteistyössä tehtävästä toiseen vaihtuvaan päämäärään. Peli on Colt Express / Space Alert tyylistä ohjelmointia. Joka kierroksella napataan kaikille pelaajille yhteisestä viidestä kortista yksi kortti lisää oman mechan ohjelmointiin. Korteilla pystyi liikkumaan, mäiskimään ja kääntymään. Yhteisiä kortteja jakaessa pitää jokaiselle saada mahdollisimman toimiva ohjelmakokonaisuus, jotta tehtävä saadaan suoritettua.
Peli yllätti positiivisesti yhden tehtävän perusteella. Mukavaa ja helppoa yhteistyötä, oikein toimiva perhepeli. Mechat menevät epäkuntoon pahalaisten antaessa vahinkoa, jolloin vehkeet tekevät arvaamattomia asioita. Rangaistus ei kuitenkaan ole liian rankka vaan arvaamattomuuden voi kääntää myös voitoksi. Asia, joka jäi kuitenkin tökkimään oli teema. LoL on huumoriltaan hieman lapsenmielinen ja tämä kuva jäi tästä yhdestä Mechs vs Minions tehtävästäkin. Peli oli kuitenkin sen verran hauska, että ähh…saa nähdä miten tässä käy.
Kotiin päin – Lautapelaamaan 2017 – kivaa oli
Eipä ole koskaan tarvinnut Lautapelaamaan tapahtumasta ikävin mielin poistua. Kivaa oli jälleen kerran! Pelaamaan pääsee helposti kenen vain kanssa ja uusia pelejä on kiva opetella, kun joku osaa säännöt. Tällä kertaa aiemmista vuosista tuttua tuntien sääntöjen lueskelua en harrastanut kertaakaan, joka oli tosi iso plussa. Rajallisen ajan kanssa sai keskittyä itse asiaan, pelaamiseen. Essen uutuudet puuttuivat, mutta mukavana boonuksena paikalla oli kaikki Vuoden peli 2017 ehdokkaat. Jotain uudehkoa on aina kiva pelata, joten nämä olivat loistolisä tapahtumassa.
Iso kiitos kaikille, erityisesti Suomen lautapeliseuralle, kaikille järjestäjille ja vapaaehtoisille! Kivaa oli!
