Ponzi Scheme
Erilaiset huijaukset ovat aina kiehtoneet pientä, hieman kieroutunutta mieltäni. Nuorempana Hustle kuului eräisiin ehdottomiin suosikkisarjoihini televiision puolelta. Valitettavasti ja onneksi, käytännön kokemus jäi aina saavuttamatta. Lautapelimaailman teemavalikoima laajenee jatkuvasti kiitettävällä vauhdilla ja unelmat on tehty toteutettaviksi. Ei, rakkaat eroottiset lonkerot, en puhu nyt teistä. Keinottelijan unelmani saa toteutua varsin laillisin keinoin, sillä Ponzi Scheme lautapeli antaa mahdollisuuden lähes täydelliseen huijaukseen, joskaan ei ihan Hustlen hengessä.
Ponzi Scheme on julkaistu alunperin jo vuonna 2015, joka kuitenkin jäi varsin pienen sisäpiirin huvitteluksi Taiwanilaisen julkaisijansa vuoksi. Joulukuussa 2016 Tasty Ministrel Games otti Ponzi Schemen siipiensä suojaan ja nämä siivet kantoivat entisiä untuvia paremmin, sillä peli päätyi maailmanlaajuiseen levitykseen. Näillä siivillään Ponzi Scheme lensi Helmetin valikoimiin ja sitä kautta lämpimin tervetulotoivotuksin suoraan Pöydälle.
Ponzi Scheme lautapeli – huijarin epätoivoinen yritys
Ponzi Schemessä pelaajat aloittavat pienen luokan huijareina, jotka houkuttelevat rahoittajia mukaan uuteen loistavaan sijoitusbisnekseen. Omalla vuorollaan pelaaja valitsee yhden sijoittajan, jolta saa sijoituksen ja jolle lupaa maksaa tuottoja tasaisin väliajoin. Samalla pelaaja pitää yllä kulissia hankkiessaan kuvitteellisten yhtiöiden kuvitteellisia osakkeita. Mitä suurempia sijoituksia haluaa, sitä enemmän tai nopeammin on rahoja maksettava takaisin. Mitä enemmän kuvitteellisia osakkeita on, sitä enemmän pisteitä pelin lopuksi napsahtaa.
Rahoituskierroksen jälkeen aukeaa mahdollisuus sisäpiirikaupalle. Pelaaja kertoo kenen kanssa haluaa käydä kauppaa ja mistä kuvitteellisesta osakkeesta. Tämän jälkeen pelaaja sujauttaa nahkakuoreen rahasumman, jonka kaupan toinen osapuoli tarkistaa. Nahkakuoren saaneella pelaajalla on kaksi mahdollisuutta. Pelaaja voi luopua osakkeestaan ja ottaa kuoressa olevan rahasumman itselleen. Jos pelaaja ei halua myydä osakettaan, hän voi laittaa kuoreen siellä olevaa rahasummaa vastaavan määrän ja näin ostaakin kaupan aloittaneelta pelaajalta osakkeen, josta kauppaa käytiin.
Ponzi Schemen keskeinen elementti on aikarulla. Rahoitusta hankkiessa lappu laitetaan esimerkiksi kohtaan neljä, jolloin sijoittajalle maksetaan neljän kierroksen päästä tuottoa hänen sijoituksestaan. Kierroksen lopussa maksetaan erääntyvät tuotot rahoittajille ja kierretään rullaa eteenpäin kohti uusia maksuja. Sijoittajille on luvattu jatkuvaa tuottoa, joten maksun jälkeen kortti ei katoa minnekään vaan jatkaa rullalla pyörimistä.
Peli päättyy kun joku pelaajista menee konkurssiin eikä enää pysty maksamaan sijoittajilleen. Virkavalta kiinnostuu ja konkurssiin mennyt toimitetaan tiilenpäitä ja muut voittopisteitä laskemaan. Virkavalta laskee pisteet tarkasti – raha ei heitä kiinnosta, vaan luotettavimman tuntuiset bisneskulissit ja arvokkaat luksustuotteet, kyllä näistä menestyvän bisnesmiehen tunnistaa.
Ponzi Scheme lautapeli on tyylikäs ja laadukas paketti kantta lukuunottamatta, sillä se on todella karsea. Rahat ovat herra Ponzin kasvoilla kuvitettuja, laudat ja osakkeet ovat tyyliteltyjä sekä graafinen ulkoasu kokonaisuudessaan toimiva ja käytännöllinen. Vaikka sisältö on tyylikäs, on Ponzi Schemen 62€ hinta varsin suolainen. Kyllä tuosta melkein parikymppiä soisi pois tippuvan.
Äärimmäisen kuumottavaa kaupankäyntiä
Ponzi Scheme lautapeli on tarkkaa tasapainottelua talouden kanssa ja taustalla vaikuttavatkin talouspelijuuret. Talouspuolen vuoksi Ponzi Schemestä puhutaan joskus matemaattisuutta vaativana pelinä, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Ponzi Schemessä selviää hyvin yksinkertaisella matikalla. Suurin tekijä Ponzi Schemen vähäiselle matemaattisuudelle on se, että näkyvää tietoa on todella vähän, kaikki laskut ovat vain arvailujen varassa.
Sisäpiirikauppa onkin se haastavampi osuus peliä. Sisäpiirikaupassa tarkka laskutaito ei ole avain, vaan se ihana mututuntuma. Haluanko ensinnäkään ostaa vai myydä? Mikä olisi juuri oikea summa, että tapahtuma kääntyy oikein päin ja maksimituotolla? Toisaalta olisi pakko ostaa osakkeita, jotta voitto on mahdollista, mutta toisaalta rahaa olisi kiva saada lisää. Jos rahaa on juuri sen verran, että voit maksaa seuraavan kierroksen velkojille, voivat muut pelaajat saada sinulta osakkeita todella halvalla.
Sisäpiirikaupoissa nahkakuoren sisältö on muille pelaajille mysteeri, joten osakkeiden todellinen arvo on pelaajille läpi pelin epäselvä. Pelaajat tietävät vain sen, mitä ovat itse kuoreen laittaneet tai mitä muut ovat pelaajalle tarjonneet. Epäilys kalvaa jatkuvasti mieltä – käyvätköhän muut kauppaa aivan eri summilla? Mitä pitäisi ajatella kun ensimmäinen pelaaja haluaa käydä kauppaa viljaosakkeesta 10 ja seuraava 40 dollarin hinnalla? Onko jälkimmäinen täysi idiootti vai sumuttiko ensimmäinen pelaaja pahemman kerran?
Sisäpiirikauppa on todella hauskaa ja mielenkiintoista puuhaa, mutta hieman sen temaattisuus jäi tökkimään. Miksi vaihtelen muiden huijareiden kanssa kuvitteellisia osakkeita ja maksan tai saan niistä oikeaa rahaa? Selitin tämän itselleni alussa mainitulla uskottavan bisneskulissin ylläpitämisellä, mutta hieman jäin miettimään, että onkohan tämä ihan näinkään. Toisaalta sisäpiirikauppa on ehdottomasti Ponzi Schemen hienoin juttu eikä se varsinaisesti immersiota riko, joten annettakoon tämä anteeksi.
Ponzi Scheme lautapeli iskee keinottelijan sydämeen
Pelaajien on asennoiduttava heti pelin alusta siihen, että tätä bisnestä ei voi ylläpitää. Alkuun pientä valoa tunnelin päässä tuntuu näkyvän, kyllä näistä selviää, otetaan vain vähän lisää sijoituksia. Koko ajan yrittää jotenkin pitää päätä pinnan yläpuolella, jotta selviäisi muita pidempään. Fiilis on todella mahtava, sillä pelatessa todella tuntuu, että tässä ollaan nyt pyörittämässä megaluokan huijausta, joka on menossa aika pahasti pieleen.
Ponzi Scheme on todella mielenkiintoinen ja yllättävää kyllä, myös todella temaattinen lautapeli. Jännitys ja ahdistus painaa koko ajan päälle. Ja sijoittajien lisäksi toiset pelaajatkin yrittävät hyötyä pienestä viattomasta huijarinalusta. Ponzi Schemessä on osittain hyvin Modern Arttimainen tunnelma. Koko ajan on fiilis, että tulipa tehtyä tyhmästi, teki mitä vain. Nahkakuorta eteenpäin ujuttaessa sisään laitettu summa alkaa tuntua heti väärältä.
Pelissä millään ei ole varsinaista oikeaa hintaa, sen määräävät pelaajat. Ponzi Scheme lautapeli vie tämän fiiliksen kuitenkin pidemmälle, sillä Modern Artissa tauluille sentään lopulta muodostuu hinnat – Ponzi Schemessä ei. Koko pelin aikana, etkä ehkä edes sen jälkeen, saa tietää millä hinnalla kuvitteellisia yhtiöitä on kaupiteltu.
Ponzi Schemen ahdistavuus joku osuu tai ei osu. Jos Modern Artissa vetosi erityisesti taulujen hinnanmuodostuksen vaikeus ja sillä keinottelu, on Ponzi Scheme varma valinta. Toisaalta jos huutokauppa on Modern Artissa se juttu, mutta epämääräiset hinnat häiritsivät, kannattaa Ponzi Scheme lautapeli jättää väliin. Modern Artin suorille vihaajille Ponzi Scheme ei ole välttämättä huti, on vain tunnistettava, mikä Modern Artissa oli ikävää ja löytyykö samaa tästä tekeleestä.
Lähes täydellisyyttä, mutta pieniä epäilyksiä
Ponzi Schemessä on paljon pelaajien välistä vuorovaikutusta. Pelissä ei ole mahdollista nysvätä yksikseen kohti voittoa. Tarjottuihin kauppoihin on pakko reagoida ja jos jättää itse kauppojen tarjoamisen väliin, on mahdollisuus jäädä pahasti alakynteen. Koko ajan on tarkkailtava muita pelaajia ja muisteltava heidän kauppakäyttäytymistään. Heikkoihin vastustajiin kannattaa iskeä ja ikävämmistä kavereista kannattaa pysyä loitolla. Lisäksi se tärkein tarkkailunkohde – kuka menee konkurssiin, ja milloin, ja onhan se ennen minua.
Pieniä orastavia epäilyksiä tulevan suhteen on. Kuinka Ponzi Scheme kestää rankkaa uudelleenpeluuta? Toimiiko se vielä 10 tai 20 pelikerran jälkeen yhtä hyvin? Uskon, että pelin konkurssi-odottaa-oventakana fiilikseen ikävä kyllä tottuu, jolloin osa iki-ihanasta ahdistavuudesta karisee pois. Mitä todella pelkään on se, että pelikertojen saatossa alkaa löytää jotain oikeasti optimaalisen tuntuisia hintoja eri pelin vaiheissa. Ajatuksena tämä tuntuu lähes mahdottomalta, koska kaikki rahat ja kauppasummat ovat piilotettua tietoa, mutta entä jos sittenkin?
Ponzi Scheme kolahtaa moneen itselleni hyvin herkkään kohtaan hienosti ja nostaa pintaan vahvoja tunteita. Vielä eivät yllä esitetyt huolet ole konkretisoituneet. Tästä löydöstä ei voi kuin olla onnellinen. Ponzi Scheme on todella toimivalla sosiaalisella kaupankäyntiosiolla täydennetty talouspeli, mutta ilman tyhmän tarkkaa laskinpitoista ylimietintää. Eikä tässä voi kukaan edes sosiaalipuolella loukkaantua. Vahva suositus jokaiselle yli neljän hengen seurueelle, jos vain seura sietää suoraa sosiaalisuutta ja mukavan ilkeää ahdistusta.
-Paljon vihaaherättämätöntä pelaajien välistä vuorovaikutusta
-Taktikointia ja muiden tarkkailua
-Helpot säännöt
-Tunteita!
-Sosiaalinen elementti ei ihan joka porukassa toimi
Pelaajamäärä: 3-5 Kesto: 60-90min
Kiinnostaa – tällaisia pelejä tulee pelattua turhan vähän. Tuo vääjämättömän romahtamisen ennakointi kuulostaa kierolla tavalla hauskalta. Kiitos jutusta!
Aivan ehdottomasti kokeilun arvoista tavaraa, ei tällaista paljoa muualta löydy!