Lautapelaamaan 2019 – Redi toimi ja kivaa oli!
Lautapelaamaan 2019 tapahtui taas. Ja ai että, ei auta, kivaa oli taas! Tällä kertaa peliaikaakin oli järjestetty äärimmäisyyksiin asti ja perjantaista lauantaihin Kristian pelasi ja pelasi. Virpi pelasi vähän. Oona uhrautui. Arto epäonnistui.
Raportti sisältää valmistautumisen tapahtumaan, katsauksen siitä, kuinka toimi Redi tapahtumapaikkana sekä tärkeimmän, listauksen pelatuista peleistä. Vielä sitäkin tärkeämpi heti alkuun: Kiitos kaikille vapaaehtoisille ja muille järjestäjille! Tämä kuului ehdottomasti vuoteni kohokohtiin, jota ei millään muulla tavalla olisi voinut korvata. Kiitos.
Lautapelaamaan 2019 checklist – näin onnistuin
- Merkitse tapahtuma kalenteriin ajoissa – ÄLÄ VARAA KOULUTUSVIIKONLOPPUA SAMOILLE PÄIVILLE. Psst, Arto. Vinkkinä ensi vuoteen.
- Ketjuvaihda todella vapaalla kädellä – pelaamattomia pelejä oli hylly täynnä. Halusin eroon. Unohdin nysväilyn ja laitoin tavaran kiertämään.
- Pelaa, älä opettele sääntöjä!
Numero ykkösestä ei muuta sanottavaa. Numero kaksi – tämä on kivaa! Pelien myynti on aina vähän tylsää hommaa, mutta kun vastineeksi saa uusia pelejä tuntuu vaiva paljon pienemmältä. Lisäksi tapahtumassa oli mahdollisuus jättää pelejä kirpputoripöydälle myytäväksi Suomen lautapeliseuralle menevää 1€/peli provikkaa vastaan. Yllättävän hyvää tahtia menivät pelit kyllä kaupaksi, voin suositella!
Numero kolme olikin melkein tärkein. Aikaisempina vuosina ei ole ollut kummallista käyttää muutamaa tuntia tapahtumasta uusien pelien opiskeluun. Nyt peliaika on kuitenkin noihin lapsettomiin vuosiin verrattuna kuitenkin niin kortilla, että tämä tuntuu huonolta vaihtoehdolta. Nyt kiitos tapahtuman leppoisalle ilmapiirille: aina kun olin peliä vailla, pyörin hetken. Jossain laitettiin kiinnostavan näköistä peliä pystyyn ja mukaan pääsi poikkeuksetta.
Erityismaininta Facebookin lautapelifanaatikot ryhmästä tutulle Nicolakselle, joka perjantain ja lauantain pyöritti pöytää, jossa oli erityisen matala kynnys. Ystävällinen “haluatko pelata?” kysymys pöydän lähelle uskaltautuville, kasa pelejä näytillä, joista kiinnostuneet saivat valita ja Nicolas opetti sekä pelasi. Täydellistä!
Redi tapahtumapaikkana – hyvin toimii!
Tämä oli kiinnostava muutos aiempiin tapahtumiin verrattuna. Aiempina vuosina tapahtuma on järjestetty Kaapelitehtaalla sekä Kattilahallilla. Kaapelitehtaalla oli kiva, sopivan kokoinen tila, Kattilahalli taas oli todella iso. Eipä näissä mitään vikaa ollut.
Redi vähän jännitti. Kauppakeskuksessa – voiko siellä edes pelata pitkään, kun aukioloajat ovat mitä ovat? No, kyllä se vain onnistui. Takaovesta pääsi ulos ja sisään myös aukioloaikojen ulkopuolella, pelaaminen onnistui pitkään. Tilaa riitti hyvin, sillä pelikirjasto oli viereisessä tilassa ja pelitila erikseen. Valoa oli alkuun hieman vähän, mutta…no…vapaaehtoiset uusivat tilan valaistuksen, jonka jälkeen se oli A-luokkaa.
Mutta se paras puoli? Se kauppakeskus. Nälkä? Ravintoloita löytyi joka puolelta moneen makuun – ei enää yhteispizzatilauksia, pitkää matkaa ravintolaan tai vain yhtä vaihtoehtoa. Juotavaa tai muuta? Ruokakauppoja joka puolella, ja Lidlikin vielä! Monet ennen vaikeat asiat onnistuivatkin todella helposti, kaikki tapahtui länsimaisen “nyt on nälkä – nyt syön” lelliteltyyn tyyliin eikä minkäänlaista etukäteissuunnittelua tarvittu.
Lautapelaamaan 2019 ja pelatut pelit
Beyond Baker Street
Täysin uusi tuttavuus. Tämä oli hieman Hanabimainen kokemus. Jokaisella pelaajalla on kortteja, jotka muut pelaajat näkevät, mutta itse et näe. Muutamaan ruutuun täytyy saada oikean kokoinen numero tiettyä symbolia. Jokaisella pelaajalla oli oma hahmonsa, joka muutti hieman, mitä kukakin sai sanoa tai tehdä.
Hauska co-op, joka kyllä korvaa Hanabin. Teemaltaan kuitenkin niitä pelejä, joissa ei sääntöjä selittäessä kannata teemaan viitata, sillä se ei auta lainkaan. Kokeilun arvoinen peli!
Now Boarding
Nyt oli yllätys! Tim Fowers (mm. Burgle Bros) oli minulle ennestään tuntematon tapaus, mutta täytyypä tutustua muuhunkin tuotantoon tämän jälkeen…
Now Boarding on co-op, jossa pelaajat hallinnoivat lentoyhtiöitä. Eri puolille Amerikkaa ilmestyy matkustajia, jotka haluavat eri paikkoihin. Pelaajat suunnittelevat yhdessä, kuka vie kenetkin minnekin, sillä liikkua voi vain tietyn verran, koneisiin ei mahdu kuin yksi matkustaja ja odottajat suuttuvat. Kun matkustajia vie oikeille paikoille, saa rahaa ja rahalla saa koneeseensa vaikka paremman moottorin tai lisää penkkejä.
Okei, mutta! Suunnitteluvaiheen jälkeen on toimintavaihe, joka tapahtuukin reaaliajassa, aikaa 15s ja vaiheen alussa pärähtää kasa uusia matkustajia. ÄÄ, VIEN SITTENKIN TÄN TONNE OTA SÄ TOI JA VIE TONNE EIKUN SIT TOI SUUTTUU MUT EN MÄ PÄÄSEKÄÄN TUOLTA LENTÄMÄÄN. Mahtavaa!
Tämä oli oikein hauska peli. Harvoja reaaliaikaisia pelejä, joista tykkään! Space Alert, Escape – yök, Now Boarding – nam!
Sidereal Confluence
Ville (Willbeplayin @ Instagram) ilmoitti etukäteen, että aikoo pelata Sidereal Confluencea klo 12 lauantaina. Sidereal Confluence, vau! Muistin tästä, että se on pitkä ja hurjin kaupankäyntipeli ikinä! Näillä tiedoilla olin mukana.
Lisätietoa ennen pelin alkua tuli vielä sen verran, että kyseessä on reaaliaikainen kaupankäyntipeli. Vähän kuin…Bohnanza? Kauppaa käytiin pääasiassa erilaisilla kuutioilla. Kuutioita sai muutettua toisenlaisiksi resursseiksi europelityylisillä syötä kolme vihreää, saat yhden oranssin ja keltaisen koneistokorteilla, joita sai myöhemmin muutettua voittopisteiksi.
Jokaisella pelaajalla oli hieman erilainen rotu, joka vaati erilaisia kuutioita voittopisteiden maksimoimiseksi. Yhdellä pelaajalla oli esimerkiksi kaupankäynti etuna ainoana pelaajana jokerikuutioita, joilla sai korvata mitä tahansa resursseja. Toisella pelaajalla oli taas voimakkaita resurssi-resurssiksi kortteja, joita hän vuokrasi toisille pelaajille esimerkiksi kuutioita vastaan.
Kaikesta käytiin kauppaa kaikkien kanssa ja tarjouksia yliteltiin, huudeltiin ristiin, nihkeiltiin ja tehtiin hyviäkin kauppoja! Kaaottisen hallittua, mutta koko ajan oli hieman hukassa, että mitä minä oikeasti haluan ja vaikka sen tiesi, niin ehti jo unohtaa mitä piti vaihtaa pelaajan A kanssa, jotta pelaaja B suostuu vaihtamaan jotain, joka jo unohtui, jotta saa pelaajalta C kortin, jolla muuttaa resurssia toiseksi – ai niin, kauppasinkin jo sen resurssin jota piti muuttaa enkä edes muista, mitä sillä muutoksella olinkaan tekemässä.
Todella uniikki, mutta henkisesti raskas kokemus, sillä pelin jälkeen oli sosiaalisesti varsin poikki. Oli ehdottoman hauska kokemus, jota mahdollisesti haluan vielä kokeilla uudestaan, mutta jokin pelissä hieman jäi silti häiritsemään. Tämän pituiseksi peliksi tietynlaista sattumanvaraisuutta ja pelkoa siitä, että jos joku tekeekin todella huonoja kauppoja, voittako se, joka sai niitä onnekkaita kauppoja?
Getaway Driver
Sain Getaway Driverin ketjuvaihdosta ja Puutyöläis-Joonas ehdotteli, josko tätä voisi kokeilla. Ja kun palvelu oli huippuluokkaaa, syödessäni Joonas opettelisi pelin säännöt, ei tarjouksesta voinut kieltäytyä.
Getaway Driverissä toinen pelaaja ohjastaa pakoautoa ja toinen poliisijoukkoja. Pakoauto kiitää itselleen tuntemattomia, mutta poliisin tuntemia katuja pitkin. Pakoauto voi aiheuttaa hämminkiä kaduille holtittomalla ajotavallaan, jolloin perässä seuraava poliisi romuttaa autonsa kaaoksen seurauksena.
Poliisijohto on kuitenkin hereillä ja mitä hurjemmissa paikoissa pakoauto rellestää, sitä enemmän rahaa poliisi saa ja kohta kaduilla pörrääkin yhden poliisiauton sijasta panssaroituja autoja, helikoptereita ja piikkimattoja. Ei ole helppoa pakoauton kuljettajan elämä, mutta onneksi tästäkin maailmasta on sen verran kokemusta, että pakoauton kuljettajalla on korttien muodossa erilaisia temppuja, joilla voi pakomatkaansa jouduttaa.
Jani “Mitä pelataan?” Kontkanen antoi kovaa kritiikkiä pelille sitä luovuttaessaan, mutta yhden pelin perusteella tulee peli luultavasti mukavia takaa-ajokokemuksia jatkossakin tarjoamaan. Ketjuvaihdon mukavuus onkin tässä, omasta mielestä huonot pelit vaihtuvat mahdollisiin nautintoihin, joista toiset taas eivät niin paljoa välittäneet.
The Palaces of Carrara
Ketjuvaihdokki tämäkin, mutta ulospäin menevää tavaraa. Peli liittyi osaksi Puutyöläis-Joonaksen kokoelmaa. Peliseurana Joonaksen lisäksi Peetu (Purri @ Instagram), ja mikä parasta, meidän oma Virpi (@virpye)!
Marmori (eli eri väriset puukuutiot, yllättävää) on pelin pääresurssi. Sen arvon määrittää Tzolk’inmainen pyörylä. Aina kun joku ostaa marmoria, pyörylä pyörähtää ja mitä kauemmin eri väriset marmorinpalat ovat pyörylän päällä olleet, sitä halvempia marmorikuutioista tulee. Marmorilla voi rakentaa rakennuksia ja mitä kalliimpaa marmoria käyttää, sitä kalliimpaan kaupunkiin rakennuksen saa.
Palaces of Carrarassa on hieman Kniziamaista pisteytysfiilistäja hurjaa kilpajuoksua. Pisteyttää voi joko kaupungin, johon rakennuksen on rakentanut tai symbolit, jotka rakennuksissa näkyy. Vain yksi pelaaja voi pisteyttää kaupungin, joten samasta kaupungista kilpailu voi olla kohtalokasta. Toisaalta jos symbolien pisteytyksessä on liian hidas, saattavat ne loppua kesken ja jää tässäkin rahaa tai pisteitä.
Ikävän kiva peli! Tätä ei vain tullut yhtä kertaa enemmän pelattua, jotenkin kliinisen valkoisen mitään sanomattoman näköisiä muistoja jättää jälkeensä, vaikka pelifiilis onkin ihan kiva.
Evolution: Climate
Oli aika valita illan ja koko Lautapelaamaan 2019 viimeinen peli. Pieni kävely tilan läpi paljasti kaksi ihmistä kasaamassa Evolutionia. Pikainen BGG tarkastus (katso täältä, mitä BGGstä pelistä kannattaa katsoa) kertoi tarpeellisen, tätä kannattaa kokeilla, vaikka muuta ei pelin erityisyydestä mieleen muistunutkaan. Sidereal Confluencesta tuttu Ville liittyi seuraan ja uusina tuttavuuksina Jaakko ja Mikael.
Jokainen pelaaja kehittää lajejaan eteenpäin pelin edetessä. Ensin kehitetään, sitten syödään. Kasvissyöjät jakavat asuinalueen kasviravintoa ja toivovat saavansa kylliksi, jottei osa lajin populaatiosta kuole pois. Jos joukossa on lihansyöjiä, hyökkäilevät he toisten lajien kimppuun. Mitä isompaa syö, sitä kylläisemmäksi tulee.
Lajejaan voi kehittää korteilla. Joka kortissa on ominaisuuksia, joilla lajiaan voi parantaa. Pitkä kaula antaa ensi haukkauksen kasvisruuasta kun taas kiipeilytaito suojelee kiipeilemättömiltä lihansyöjiltä. Jokaisella lajilla voi olla vain neljä ominaisuutta, joten aina löytyy heikkouksia, joita voi hyödyntää.
Climate lisäosa toi peliin ilmaston, joka joko jäähtyi tai lämpeni pelaajien pelaamien korttien myötä. Tämä sekoitti kivasti pakkaa, sillä ylivoimaisen tuntuisen lajin pystyikin kukistamaan ilmastoa lämmittämällä, vaikka siihen ei muuten tuntunut pääsevän millään käsiksi.
Evolution: Climate oli oikein hieno kokemus! Helppo oppia, mutta hauskaa kivipaperisaksimaisuutta ja omien lajien huippuunsa virittelyä. Kortit määrittivät kohtaloa varsin vahvasti. Lihansyöjäni ei oppinut koskaan kiipeilemään, joten pystyin kohdistamaan ravinnontarpeeni vain yhteen pelaajan, joka taas ei saanut sopivia suojautumiskortteja minua vastaan. Toisaalta, minun sakset nyt voittivat sen paperin ja kiviin en päässyt käsiksi ja olisiko edes kannattanut yrittää?
Kiitos
Kiitos järjestelyistä seuran aktiiveille ja muille työtänsä antaneille. Kiitos peliseurasta, avoimuudesta ja leppoisasta tunnelmasta kaikille paikallaolijoille. Kiitos Redille ja sen liikkeille hyvistä puitteista. Kiitos tapahtuman sponsoreille ja näytteilleasettajille. Kivaa oli, kiitos kaikille!
