Menolippu
Menolippu, tuo koko kansan lemmikki, seurapelien ykkösnimi ja junapelien kuningas. Olimme onnistuneet välttelemään Menolipun pelaamista monen vuoden ajan, kunnes Facebookin kautta tuli pyyntö tehdä Menolipusta arvostelu. Enää ei ollut mahdollisuutta paeta. Varoitus: Arvostelu saattaa sisältää lievää asenteellisuutta.
Alkuperäinen Menolippu ilmestyi vuonna 2004, jonka jälkeen se on poikinut useita pienin sääntövariaatioin höystettyjä lisäkarttoja. Menolippu on voittanut useita palkintoja mukaan lukien Spiel de Jahres ja Vuoden perhepeli palkinnot.
Menolippu on mielenkiintoinen tapaus. Se on innostanut erittäin monia ja se on hyvin tykätty. Ihmiset, jotka eivät muuten lautapelejä pelaa, pitävät siitä. Se on harvoja pelejä, joka onnistuu houkuttelemaan vanhat Monopoli jäärät ja Kimble hiiret esiin koloistaan jonkin uuden pariin. Väittäisin, että Suomessa Menolippu on houkutellut paremmin kokeilijoita kuin toiset tunnetut ns. porttipelit kuten Carcassonne ja Catan. Tämä saattaa johtua fantasiaa katu-uskottavammasta junateemasta. Toisaalta Carcassonnen kautta houkutellut tapaukset jatkavat usein matkaansa syvemmälle lautapeliharrastukseen, Menolippulaiset taas tuntuvat usein jäävän jyystämään junakiskoja…
Paketin sisältö
Menolippu sisältää pelilaudan, tiivistelmäkortin, sääntölehtisen, 5 pisteytysmerkkiä sekä 240 junavaunua viidessä eri värissä, 110 junakorttia ja 30 menolippua.
Hintaa pelille tulee 45€ ja se on saatavilla Lautapelit.fi:n julkaisemana suomiversiona. Peli ei ole erityisen näyttävä, mutta ei varsinaisesti rumakaan. Kokonaisuudessaan rahalleen taitaa saada vastinetta, mutta vähän näin korkea hinta kuitenkin jää harmittamaan.
Pelin kulku
Menolipun ehdoton vahvuus on sen helppous. Vuorollaan voi joko nostaa junakortteja, nostaa menolippuja tai pelata reitin kartalle. Junakortteja nostettaessa voi valita viidestä näkyvillä olevasta kortista tai nostaa pakan päältä, yhteensä kaksi korttia. Jos haluaa napata näkyvillä olevan jokerikortin ei kortteja saa kuin yhden. Menolippuja saa nostaa neljä, joista voi pitää kolme korttia, mutta vähintään yksi täytyy pitää.
Eri reittejä on kartalla kahdeksaa eri väriä. Pelatakseen reitin kartalle on pelaajan pelattava reitin pituuden verran reitin värisiä junakortteja ja laitettava reitin pituuden verran oman värisiä vaunujaan reitille.
Menolipuissa on merkittynä reitti kahden kaupungin välille ja pistemäärä, paljonko valmiin reitin rakentamisesta saa. Jos reittiä ei saa valmiiksi pelin loppuun mennessä on luvassa pistemäärän verran miinusta. Jokaisesta rakennetusta reitistä saa pisteitä, mitä pidempi reitti sitä enemmän pisteitä. Lisäksi pisimmän reitin rakentanut pelaaja saa 10 pistettä. Pelin viimeinen kierros alkaa kun jollakulla pelaajista on vaunuja jäljellä kaksi tai vähemmän.
Menolippu – suunnittelua ja priorisointia lottohengessä
Ymmärrän Menolipun vetovoiman, mutta en rakastanut siihen. On ihan mukavaa suunnitella omien menolippujen perusteella tulevia reittivaihtoehtoja, priorisoida kartan ruuhkakohtia, peitellä omia reittimotiiveja ja blokkailla muita. Omia reittejä viimeistellessä on raastavan…no…ainkin vähän jännittävää katsella josko ilkeät vastamatkaajat vievät viimeisen tärkeän rataosuuden ennen kuin itse saa siihen viimeiset vaununsa. Peli on ihan mukava, mutta siihen se vähän jääkin.
Jo muutaman pelikerran jälkeen strategiat ja kartan tapahtumat tuntuvat toistavan itseään. Häiritseviä hetkiä tuottavat myös tilanteet, kun pöytä on täynnä samanvärisiä, jo turhahkoksi käyneitä junakortteja. Ei auta muu kuin pelaajien nostella pakan päältä. Toisaalta pakan päältä kannattaa nostella aika hyvällä prosentilla muutenkin, koska siten muut eivät saa tietää, mitä väriä pelaaja keräilee ja lisäksi saattaa osua jokeriin. Onko kivaa nostella ja toivoa parasta? Niin.
Menolippujen nostelussa on myös vähän arpajaismeininki. Alkuun menolippuja nostettaessa on hienoa huomata, että nostetut reitit eivät ole lähelläkään toisiaan. Toisaalta taas pahasti häviöllä oleva pelaaja voi viimeisillä vuoroillaan nostella menolippuja, jotka sattuvat kaikki osumaan hänen jo matkaamalleen reitille.
Matkaamalleen reitille? Niin. Menolipussa ei edes rakenneta junarataa! Minulle on valehdeltu. Pelaajat ovat hurjan innokkaita matkustelijoita, jotka kokoontuvat yhteen kilpailemaan kuka osaa matkustaa parhaiten. Hieno teema.
Palataksemme arvostelun alkuun, Menolippu on oikein hyvä porttipeli. Porttipelinä ongelmaksi muodostuu kuitenkin hinta. 45 euroa on aika tiukka ensimmäistä lautapelihankintaansa miettivälle. Carcassonnen 27 euron hinta on huomattavasti kohtuullisempi. Menolipun vahvuus taitaa siis olla kokeneen lautapeliharrastajan “aineena”, jota tarjota yleisölle, jonka haluaa koukuttaa. Kokeneemmalle pelaajalle en sitä kuitenkaan lähtisi sitä suosittelemaan, sillä tunnin voi kuluttaa parempienkin pelien äärellä.
-Ei sisällä tekstiä
-Värisokeus huomioitu
-Tuurin osuus suuri
-Kallis
-Kummallinen teema, joka ei avaudu pelatessa.
En tuntenut itseäni maailmanmatkaajaksi vaan radan rakentajaksi.
Kesto: 30-60 min Pelaajamäärä: 2-5
