Se tunne kun olet nähnyt Tarantinon huippuelokuvan kuten Kill Bill. Mestariteoksen jälkeen katsot seuraavaksi Neljä huonetta ja joudut pettymään sillä odotukset ovat sen verran korkealla. Quentin Tarantino on elokuvan kuitenkin ohjannut, pakkohan sen on olla hyvä… Samoin kävi myös Touko Tahkokallion Principatoa arvostellessa.
Ei mahda mitään, että Principatoa vertaa Tahkokallion mestariteokseen Eclipseen, joka jättää Principaton täysin varjoonsa.
Näistä peleistä ei voi edes puhua samana päivänä, vaikka pelit ovatkin myös täysin eri tyyliset. Mutta annetakoon tämä anteeksi, sillä Principato ilmestyi samana vuonna kuin Eclipse, joten hionta aikaa ei välttämättä ollut… Aivan onneton rykäisy Principato ei kuitenkaan ole.
Principaton ruhtinaskuntalaudat ovat ihan nätin näköiset sekä selkeät. Pelikortit ovat mielestäni tylsät. Kaikki kulttuurilaatat ovat samanlaisia samoin kuin rakennuslaatatkin. Kuutiot ovat…no kuutioita… Peliä ei kuitenkaan ole hinnalla pilattu. Principato maksaa 11.95€ Lautapelit.fistä.
Principato on korttien pyöritystä
Pelaajat hallitsevat omaa ruhtinaskuntaansa ja pyrkivät laajentamaan sitä parhaan kykynsä mukaan. Kaupungin laajentamisen lisäksi pelaajat keräävät sotavoimia, jotka suojelevat kaupunkia ulkopuolisilta tunkeilijoilta.
Pelin alussa pelaajille jaetaan tavoitekortit joissa on heidän salainen tavoitteensa. Jonkun pelaajan tavoitteena voi olla esimerkiksi kerätä mahdollisimman paljon taidetta, kun taas toisen pelaajan on pyrittävä laajentamaan peltojaan mahdollisimman tehokkaasti. Tavoitteista saa pelin lopussa voittopisteitä.
Lyhyesti sanottuna Principato on korttien pyöritystä pelin alusta pelin loppuun asti. Pelaaja tekee kortissa olevan toiminnon, saa siitä hyödyn ja vaihtaa kortin saman tien jos kortti niin vaatii. Toki tässä täytyy taktikoida milloin on kannattavaa luopua hyvästä kortista.
Omalla vuorollaan pelaaja tekee kaksi toimintoa kolmesta eri vaihtoehdosta. Pelaaja voi aktivoida toimintakortin, jolloin hän suorittaa kortin mahdollistaman toiminnon. Esimerkiksi pelaaja saa ottaa varastosta niin monta rahakuutiota kuin ruhtinaskunnassa on kartanoita, jos vain pankeissa on tilaa rahakuutioille. Pelaaja voi vaihtaa toimintakortin toiseen tai ottaa niin sanotun suosiokuution, joka toimii pelissä jokerina eli sitä voi käyttää ruoka tai rahakuutiona. Peli päättyy kun on pelattu kolme vuotta eli toisin sanoen kolme eri pakkaa läpi.
Principatossa oman valtakunnan kehittäminen ei tuo järin suurta tyydytystä
Avain voittoon on saada toimiva koneisto ja kierrättää kortteja tehokkaasti. Principatossa kortit rullaavatkin nätisti. On kuitenkin mahdollista, että pelaajan ”koneisto” voi jäädä junnaamaan paikalleen ellei sopivia kortteja satu ilmaantumaan. Joku pelaajista saattaa myös pölliä kortin toisen nenän edestä. Tässä tapauksessa Principato käy äkkiä tylsäksi.
Mitä useampi pelaaja Principatoa pelaa, sitä enemmän tuurilla on vaikutusta. On mahdotonta tehdä järin kummoisia taktikointisuunnitelmia nelinpelissä, kun uusia kortteja ennen omaa vuoroa tulee sattumanvaraisesti kolme kappaletta.
Principato toimii ehdottomasti parhaiten kaksinpelinä, jolloin pystyy jokseenkin suunnittelemaan tulevia pelikierroksiaan. Kaksin pelattaessa on myös haastavampi arvioida toisen pelaajan tavoitekorttia. Nelinpelissä on myös valitettavan helppo halutessaan tuhota ratkaisevat kortit, jotta muut eivät pysty suorittamaan tavoitekorttinsa tehtävää.
Principatossa ei ole pahemmin kanssakäymistä muiden pelaajien kesken vaan kaikki keskittyvät oman valtakuntansa kanssa piipertämiseen. Positiivinen poikkeus Principatossa on sotiminen, jonka seurauksena muiden pelaajien pelilautoja joutuu kyttäilemään.
Principato on lopulta aika mitään sanomaton peli. Pelin uudelleen pelattavuus on heikohko, sillä reittejä voittoon on vain muutamia ja ne on äkkiä kahlattu läpi. Pelissä on turhan suuret alkuvalmistelut pelin yksinkertaisuuteen nähden. Itse pelin aikana Principato on jatkuvaa säätöä korttien kanssa. Jokaisen pelaajan vuoron jälkeen korttirivistä poistetaan viimeinen kortti, kaikki kortit siirretään rivissä eteenpäin ja rivin alkuun lisätään uusi kortti. Tämä on jokseenkin turhauttavaa.
Itse en Principatoa ostaisi, sillä sitä ei tulisi muutaman kerran jälkeen enään läiskittyä. Mikäli ei pelihyllystä kuitenkaan löydy perinteisiä europelejä niin Principato voisi olla ihan toimiva valinta edullisen hintansakin ansiosta.
Principato on perinteinen eurotyylinen optimointipeli, jolta tuntuu kuitenkin puuttuvan sielu. Tylsähköä perusetenemistä. Toisaalta hinta on enemmän kuin kohdillaan ja tässä suhteessa Principato voi sopia europelityylin kokeilupeliksi.
Kesto: 45-90min Pelaajamäärä: 2-4
Hinta-laatusuhde7
Sääntöjen selkeys8
Temaattisuus3.5
Uudelleenpelattavuus5
Principato... Peli on ihan leppoisaa optimointia, mutta siltä tuntuu puuttuvan sydän. Pelissä on kohtuullisen hyvin, joskin käytännössä kömpelösti, toimiva mekaniikka, mutta se vaatisi jotain enemmän. Lisää erilaisia kortteja, tapahtumia, haasteita, jotain, joka saisi palaamaan takaisin.
Sotimisesta antaisin plussaa, siinä oli ajatusta. Osalle sotilaista pitää maksaa ja osa pitää syöttää, muuten he kapinoivat ja laskevat sotavoimaa. Sotilaita pystyy palkkaamaan vuorollaan oikealla kortilla niin monta kuin haluaa, joten sotamahtia voi löytyä naapurista aivan yllättäen.
Principato on sieluton, mutta pelattava paremman puutteessa.
Yleisarvosana: 6-Kristian
Hokkaido jatkaa suunnittelija Kalle Malmiojan Nippon-sarjaa Honshun selvissä jalanjäljissä. Englanniksi Hokkaido ilmestyi jo julkaisijaltaan Lautapelit.filtä aikaa sitten, mutta vasta aivan viime vuoden lopussa se vihdoin ilmestyi myös suomeksi. Mutta miltä se tuntuu? Entä kuinka se vertautuu Honshuun? Kumpi kannattaa hankkia vai pitääkö olla molemmat? Rauhallisesti hyvät ihmiset, rauhallisesti. Kerromme vielä tämän kaiken, aivan hetken päästä……
Scythe on Stonemaier Gamesin yksi suurimmista menestystarinoista. My Little Scythe syntyi, kun eräs isä halusi pelata Scytheä tyttärensä kanssa. Ja jos tyttären lempiasia on My Little Pony, ei kai auta muu kuin hieman laitaa peliä uusiksi. Ja no, hyvinhän se My Little Pony Scythen maailmaan upposi. Mutta onko tässä tarpeeksi pelattavaa vai meneekö jopa aivan…
Azul julkaistiin vuonna 2017 on siitä lähtien valloittanut maailmaa menestyksekkäästi. Peli pitää hallussaan ykkössijoja BoardGameGeekin abstrakti- ja perhepelilistoilla. Olin siis melko innoissani kun sain kuulla Arton varanneen kirjastosta Azulin uuden version – Azul: Stained Glass of Sintran. Tässä ensipuraisussa maistellaan uuden Azulin ensimmäisiä pelikertoja ja hieman epäreilusti verrataan tätä alkuperäiseen versioon. Uuden Azulin teema on…
Yksi legendaarisimmista partypeleistä on varmasti Werewolf eli Ihmissusi, joka taipuu niin rippileireille kuin sukujuhliinkin. Werewolfia on tehty useita erilaisia painoksia, joten tässä bloggauksessa esittelen ja arvostelen Werewolfia yleisellä tasolla. Paketin sisältö Werewolfista on on useita eri versioita, sekä kaupallisia, että omatekoisia. Yksinkertaisimmin pääsee pelaamaan kirjoittelemalla lapuille halutut roolit. Kaupalliset versiot tarjoavat hieman grafiikkaa, useita erilaisia…
Kesto: 30min Pelaajamäärä: 2-7 Suhteeni 7 Wondersiin on ollut jokseenkin ristiriitainen. Lautapeliharrastusta aloittaessani törmäsin nopeasti kyseiseen peliin. Peli tuntui aluksi turhan sekavalta ja turhauduin symbolien määrän takia ja päätin olla enää ikinä pelaamatta kyseistä peliä. Tällä hetkellä 7 Wonders on lempipelini, jota olen aina valmis pelaamaan porukalla kuin porukalla. Ei olekaan mikään ihme, että peli voitti…
Päivitys: Scythe on saanut kokopitkän arvostelun Pöydällä blogissa, joka on ilmestynyt 29.8.2016. Lue se tästä. Scroll to the bottom of the post for english! Stonemaier Gamesin (Viticulture, Euphoria) uusin tulokas, Scythe on aiheuttanut erittäin suurta kohua Boardgamegeekissä, tähän mennessä pääasiassa järjettömän hienon graafisen toteutuksen ansiosta. Peli on juuri siirtynyt pelitestausvaiheeseen ja olimme onnekkaita päästessämme mukaan. Scythe…