Scythe lautapeli
Viikkokaupalla Boardgamegeekin kuumimpien pelien kärjessä. Järjettömän ennakko-, Kickstarter- ja jälkihypen armoitettu messiaspeli. Stonemaier Gamesin neljäs lautapeli. Scythe lautapeli. Jakub Rozalskin äärettömän hienoa grafiikkaa, mukaansatempaavan temaattinen pelimaailma, euromaista moottorinrakennusta ameritrash taisteluilla höystettynä…tätä kaikkea Scythe lautapeli lupaa olla. Scythe lautapeli on loistava, mutta ei tarpeeksi loistava ollakseen se odotettu lautapelimaailman Messias.
Scythe lautapeli, ensiaskeleet ja Kickstarter menestys
Scythen tarina alkoi kun pelin suunnittelija Jamey Stegmaier lisäsi täysin suunnittelun alkuvaiheessa olevan pelinsä kansikuvaluonnoksen sen Boardgamegeek sivulle. Kuva oli Jakub Rozalskin käsialaa. Kuva räjäytti koko BGG:n ja tämä peli, josta ei missään ollut minkäänlaista tietoa, nousi hetkessä BGG:n puhutuimmaksi peliksi.
Scythe lautapeli sijoittuu kuvitteelliseen 1920 luvun Europaan, joka keräilee itseään vielä suuren sodan jäljiltä. Maanviljelijät niittävät satoa suurten sotakoneiden jylistellessä peltojen viertä. Sota on ohi, mutta suuren sulkeutuneen kaupunkivaltion aarteet kiinnostavat ympärysvaltojen ryhmittymiä. Kukaan ei halua enää taistella, mutta rikkaudet eivät ole mikään pieni houkutus…
Alla oleva arvostelu on kirjoitettu Scythe Collector’s Edition laitoksen pohjalta. Collector’s Edition sisältää perusversion komponenttien lisäksi metalliset kolikot (löytyvät myös Scythe Premium laitoksesta), aidon näköiset resurssimerkit sekä lisäpalan pelilautaan, jolla heksojen eli kuusikulmaisten peliruutujen koko kasvaa 50%.
Vakuuttavaa tuotantoa
Stonemaier Games on tunnettu korkeista tuotantoarvoistaan ja tämä koskee myös Scytheä. Laatikon sisältö on täyttä priimaa ja paljon kehuttu grafiikka kortteja ja lautaa myöten täyttää odotukset. Komponentit ovat todella upeat. Pelaajalaudoissa on syvennykset niihin meneville pelimerkeille, jonka ansiosta ne pysyvät hyvin paikoillaan mahdollisista luonnonkatastrofeista huolimatta. Pelilaudan grafiikka on näyttävää ja pääsee oikeuksiinsa kunnolla vasta pelilaudan lisäpalan kanssa.
Metalliset kolikot ovat yksityiskohtaisesti tehty ja suunniteltu. Painoa niiltä löytyy mukavasti, joten niiden käsittely tuntuu täysin oikeaan rahaan verrattavalta. Viiden ja kymmenen arvoiset kolikot ovat kuitenkin väreiltään ikävän lähellä toisiaan ja niiden erottaminen toisistaan on välillä hankalaa koko- ja grafiikkaeroista huolimatta. Realistiset resurssit näyttävät todella hienoilta ja ne ovat, rautaharkkoja lukuun ottamatta, jopa parempaa jälkeä kuin Lautapeliluksusta -artikkelissa kehutut Stonemaierin aiemmat tuotokset.
Suuret, mekaanisilla jaloilla liikkuvat, panssaroidut sotakoneet eli pelislangilla mechat ja pelaajahahmojen miniatyyrit vaikuttavat kestävän laadukkailta ja näyttävät hienoilta. Jokaisella ryhmittymällä on omat uniikit mechansa ja hauskana yksityiskohtana myös uniikisti ryhmittymän arvomaailman mukaisesti pukeutuneet puutyöläiset.
Pelilaatikon valtaisa sisältö aiheuttaa jonkin verran harmaita hiuksia. Minkäänlaista inserttiä ei ole, joka on toisaalta hyvin tavallista näin paljon tavaraa sisältävien lautapelien kanssa. Pelilauta jää kokoamisohjeiden perusteella aivan laatikon pohjalle. Tämä hidastaa ikävästi sekä pelin asettelua, että purkamista. Hieman purkua nopeuttaa, jos pelilaatikon avaa ylösalaisin.
Hintalaatusuhde on kohdallaan, vaikka Scythe Collector’s Edition kustantaa suolaiset $99. Komponenttiensa perusteella Scythe lautapeli edustaa aivan lautapelimaailman kirkkainta kärkeä.
Scythe lautapeli – periaatteessa helppo ja yksinkertainen
Scythen säännöt ovat hyvin virtaviivaiset. Sääntökirjaan perehtyjä saa kahlata suunnilleen Dead of Winterin tasoisen sääntökirjan, jossa “pikkusääntöjä” on jonkin verran, mutta ei aivan mahdottomasti. Peliin osallistujat pääsevät aloittamaan pelin parhaimmillaan jo muutaman minuutin perusopetuksen jälkeen, jos ovat valmiita ottamaan ensimmäisen pelinsä opettelun kannalta.
Pelin tavoitteena on palauttaa oman ryhmittymänsä kunnia keräämällä mahdollisimman paljon valtaa…eli varallisuutta. Pelaaja, jolla on pelin lopussa suurin omaisuus, voittaa. Pelin tuoksinnassa kerätyn rahan lisäksi pelin lopussa rahaa saa satunnaisesti valittavasta pisteytyslaatasta, hallituista resursseista ja alueista sekä suurten menestysten määrästä. Peli päättyy, kun joku pelaaja on asettanut kuusi tähteä menestystensä kunniaksi. Suuriksi menestyksiksi lasketaan esimerkiksi neljän mechan rakentaminen, kaikkien päivitysten kehittäminen, kaksi ensimmäistä sotavoittoa, salaisen tavoitteen suorittaminen tai täyden sotamahdin saavuttaminen. Kansan suosio määrittää kuinka paljon rahaa eri saavutuksistaan saa.
Omalla vuorollaan Scythessä voi tehdä yhden pelaajalaudan neljästä vaihtoehdosta. Jokainen vaihtoehto koostuu kahdesta toiminnosta, joista voi tehdä toisen tai molemmat. Näin yksinkertaisesti peli pyörii alusta loppuun asti.
Toimintonaan pelaaja voi esimerkiksi liikuttaa joukkojaan, rakentaa mechoja, pystyttää rakennuksia tai tuottaa resursseja. Pelaajalaudoissa, jotka jaetaan pelin alussa satunnaisesti pelaajille, on eroja. Toisessa esimerkiksi mechan rakentamiseen tarvitaan kaksi rautaa ja toisessa neljä. Erot vaikuttavat ehdottomasti strategiaan, mutta suurimmat erot tulevat ryhmittymälaudoista. Ryhmittymän lauta määrittelee ryhmittymän ja mechojen erityiskyvyt, jotka antavat rikkoa pelin perussääntöjä.
Eri heksoilta saa eri resursseja, joita peruseuron tapaan työläiset tuottavat. Erikoisuutena Scythessä on se, että tuotetut resurssit jäävät sille heksalle, jossa ne tuotettiin. Käyttääkseen resursseja, pelaajan on hallittava heksaa, jolla resurssit ovat. Tämä aiheuttaa vaarallisia tilanteita, jos tuottaa itselleen tärkeitä resursseja liian lähellä vastustajan joukkoja. Resurssit ovatkin yksi suurimmista motivaattoreista hyökkäykselle.
Taistelu käynnistyy mechojen tai pelaajahahmojen päätyessä samalle heksalle. Molemmat pelaajat valitsevat voimakiekoillaan paljonko sotavoimaa haluavat taisteluun käyttää. Sotavoimaa voi kerätä maksimissaan 18 pisteen verran, mutta yksittäisessä taistelussa sitä voi käyttää seitsemän pisteen edestä. Lisäksi pelaajat voivat halutessaan käyttää taistelukortin jokaista taisteluun osallistuvaa yksikköään kohden. Kortit antavat kahdesta viiteen sotavoimaa. Pelaaja, jonka käytetty sotavoima on suurempi, voittaa taistelun. Voittaja ottaa heksan haltuunsa ja saa asettaa tähden voittonsa kunniaksi, kun taas häviävä pelaaja joutuu siirtämään joukkonsa ryhmittymänsä tukikohtaan.
Kylmän sodan uhkaa
Scythessä järisyttävän suuret, raskaasti aseistetut sotakoneet kiertelevät maata synkän Europalaisen sateen kumistessa panssarin kylmää metallia vasten. Scythe lautapeli ei näiden voimakoneiden jatkuvasta läsnäolosta huolimatta voi kutsua sotaisaksi peliksi. Normaalissa pelissä taisteluja ei nähdä kymmentäkään, viisikin on jo suuri määrä. Kylmän sodan uhka on kuitenkin jatkuvasti läsnä. Rautaa tuodaan rajalle, mutta sotiminen itsessään on hyvin riskialtista. Jos taisteluun uhraa liikaa sotavoimaansa, on todella alttiina hyökkäyksille jatkossa. Toisaalta jos pihistelee taistelun tullen sotavoiman käytössä ja taistelun häviää, voi menettää ikävän määrän resursseja tai hyvän asemansa pelikartalla.
Pelaajien pistekoneiden sydämessä toimii sotavoimien sijasta perinteinen euromoottori. Tuota resursseja, rakenna hyötyrakennuksia, tuota enemmän resursseja, rakenna pisteitä tuottavia asioita. Sotapuoli on tarkoitettu suojelemaan omaa menestystä ja välillä hieman tehostamaan koneistoa varastetuilla resursseilla. Vastustajaa ei kuitenkaan tämän enempää pysty sabotoimaan. Rakennuksia tai vastustajan asetettuja menestystähtiä ei pysty millään pyyhkimään pois historian lehdiltä. Suurin tappion tuottama harmi menetettyjen resurssien lisäksi on joukkojen siirtyminen takaisin omaan tukikohtaan, joka itsessäänkin on strategisesti varsin suuri takaisku.
Suoraan kartalle tuotetut resurssit ovat loistava ajatus. Omat asemat kartalla on valittava tarkoin, jottei ilkeä vihulainen käy hamstrattujen resurssien kimppuun. Hieman Tiny Epic Kingdomsia muistuttava taistelumekaniikka toimii todella hyvin. Tiny Epic Kingdomsissa hyökkäämisessä ei aina ollut paljonkaan järkeä, mutta kartalla olevien resurssien vuoksi Scythessä palkinto on välillä riskiä suurempi.
Oikeat taistelut on valittava hyvin tarkoin ja tämä on Scythen yksi valttikorteista. Jokainen taistelu on suuri, merkittävä ja jopa harvinainen tapahtuma. Toisaalta tässä kohdin vastaan tulee pahin Scythen teeman rikkoja. Hirviömäiset mechat eivät aiheutakkaan suurta tuhoa viholliselle vaan pyytävät ystävällisesti vihollisen joukkoja maagisesti ilmestymään omaan tukikohtaansa. Ymmärrän täysin ajatuksen pelisuunnittelun näkökulmasta, sillä joukkojen menetys olisi valtava tappio, mutta temaattisesti se on vain hyvin sietämätöntä muuten nimenomaan itseään temaattisuudella markkinoivassa pelissä.
Teema, jolta olisi odottanut enemmän
Teemaltaan Scythe lautapeli toimii kohtuullisesti, mutta olisin odottanut siltä vielä enemmän. Scythe Collector’s Edition suurella kartallaan on todella hieno ilmestys, mutta se ei riitä. Taide pelkästään ei pysty teemaa kannattelemaan. Pelin tuoksinnassa vastaan tulevat tapahtumakortit jättävät kylmäksi. Joka kortissa on kolme eri vaihtoehtoa, joista on valittava. Kortin kuvaa on tarkoitus näyttää muille pelaajille ja lukea hieman kuvaan liittyvät vaihtoehdot ääneen. Vaikka lyhyissä tarinallisissa tekstin pätkissä kerrottaisiin mitä, ovat vaihtoehtojen lopputulokset kortista toiseen käytännössä samat. Minkäänlaista immersiota eivät tapahtumakortit onnistu luomaan edes Dead of Winterin Crossroads korttien tapaan.
Scythessä erityisen hienoa on jouhevasti pyörivät vuorot. Omaa vuoroa ei käytännössä joudu odottelemaan yhtään. Juuri kun on saanut oman toimintonsa saatettua loppuun, viereinen pelaaja naputtelee kyynerpäähän, että se olisi taas sinun vuorosi. Peli pyörii eteenpäin todella nätisti ja nopeasti. Neljällä pelaajalla peli venyy joskus yli kahden tunnin, mutta peli ei tunnu yhtään niin pitkältä. Tähän on syynä se, että peliaika on mennyt omien vuorojen pohtimiseen ja toteuttamiseen muiden pelaajien odottelun sijasta.
Mielenkiintoisena yritelmänä on aloitteleville pelaajille tarkoitettu viiden ensimmäisen vuoron vinkkilista, mitä milläkin vuorolla kannattaisi yrittää tehdä. Listasta on hyvä lähteä hakemaan suuntaa ensimmäiselle pelikerralle, joka menee usein muuten aika arpomiseksi. Tämä osaltaan edistää ensimmäistä kertaa mukana olevien pelaajien vuorotyötä. Scythessä on Terra Mystican tapaan pelin alussa luotava strategia, jota lähtee suorittamaan. Sodan mahdollisuus tuo kuitenkin mukaan taktisen elementin ja lautaa on koko ajan seurattava, jotta tietää pystyykö omaan strategiaansa seuraamaan tavalla, jolla sen oli alunperin suunnitellut.
Scythe on sekoitus mielenkiintoisia pelimekaniikkoja
Scythe lautapeli ei tarjoa varsinaisesti innovaatioita, mutta se itsessään ei ole moitteen kohde. Juuri mikään Scythessä yksinään ei ole mitenkään mieltäräjäyttävää esimerkiksi Tzolk’inin pyörivien rattaiden tapaan, mutta yhdisteltynä Scythen mekaniikat kuitenkin ovat uniikki ja tuore kokonaisuus. Pelistä minulle tulee mieleen jonkinlainen kummallinen Terra Mystican ja Eclipsen yhdistelmä, jota kuitenkin uskaltaisin suositella, vaikka toista tai kumpaakin peliä vihaisi.
Scythessä ei maistella Terra Mystican monesta eri sopasta koostuvaa pistesalaattia eikä hyökkäillä Eclipsemäisesti noppia heitellen joka suuntaan, mutta silti samaa tunnetta löytyy. Kiinteä muuttumaton pelilauta ja omaan rotuun liittyvät strategiat saavat Scythen tuntumaan hieman Terra Mysticamaiselta. Eclipsestä taas löytyy sodan uhka ja laudan sekä joukkojen taktinen hyödyntäminen muuttuvissa tilanteissa.
Jos kaikenlainen konflikti on pelissä huono asia, kannattaa Scythe lautapeli kiertää hieman kauempaa, sillä ilman konfliktin uhkaa Scythestä putoaa iso osa pois. Tästä syystä myöskään kaksinpeliksi en Scytheä lähtisi suosittelemaan, sillä sotapuoli pääsee oikeuksiinsa parhaiten neljän pelaajan voimin. Scythe vaatii hieman englannin kielen taitoa salaisissa tehtäväkorteissa, mutta muuten riittää, että joku pelaajista kielen taitaa.
Scythe on todella toimiva ja piristävä, omanlaisensa kokonaisuus. En suosittele maksamaan hirmuisia hintoja, joita myyntipalstat tällä hetkellä tarjoavat, sillä täydellinen Scythe lautapeli ei ole. Ehdottomasti kokeilun arvoinen se on. Hieman kyynelsilmässä pelkään vanhan suosikkini Eclipsen pelihyllypaikan puolesta, sillä Scythe koskettelee samoja mielihyväkeskuksia kuin Eclipse, mutta sen metallikourat yltävät vieläkin pidemmälle.
-Strategiaa ja taktiikkaa hyvässä suhteessa
Scythe sekoittaa amerikkalaistyylistä sotapeliä ja eurooppalaistyylistä resurssienhallintaa loistavaksi lautapeliksi. Pelin hyvän tuntuisen tarinan toivoisi näkyvän vahvemmin. Laadultaan lautapelimaailman kärkeä.
“Maanviljelijät kyntävät satoa suurten sotakoneiden jylistellessä peltojen viertä.” Kuvassa kyllä niitetään satoa, ja se on muutenkin suositumpi vaihtoehto maanviljelijöiden keskuudessa kuin sen kyntäminen 😀
Terv. maalaispoika
…auts. Ihan kohtuullisen hyvä huomio, tämä täytyy korjata. Kiitos!
“Peli pyörii eteenpäin todella nätisti ja nopeasti. Neljällä pelaajalla peli venyy joskus yli kahden tunnin, mutta peli ei tunnu yhtään niin pitkältä. Tähän on syynä se, että peliaika on mennyt omien vuorojen pohtimiseen ja toteuttamiseen muiden pelaajien odottelun sijasta.”
Itse olen tästä vahvasti eri mieltä. Oma viisinpelini kesti “vain” neljä tuntia ja itse kirjasinkin suunnitelmani paperille ja siirryin aina välillä katsomaan muiden pelejä. Hieman karrikoiden, mutta toisaalta tosissaan, tässä olisi voinut pelata toisen porukan kanssa jotakin kevyttä korttipeliä samanaikaisesti. Odotusaikaa oli niin paljon.
Pelin selittäminenkään ei ollut ohi parissa minuutissa, vaan kaikkien mahdollisuuksien selittäminen vei kohtalaisen ajan. Ei kuitenkaan mitenkään liian kauan.
Viidellä pelaajalla menee kyllä itselläni luokkaan “ei ikinä enää”. Kolmella pelaajalla voisin pelata toistekin, kestoa lukuunottamatta peli kun oli varsin toimiva ja mukava. Tosin silloin voisi tulla jo turhan rauhallista laudalle kaikkien häärätessä omissa nurkissaan.
Kyllä Scythekin siihen kategoriaan menee, että neljän tunnin peliksi siitä ei ole, sisältö ei yksinkertaisesti riitä. Jos jokainen pelaaja olisi uusi, voisi hieman yli 3h sääntöineen kaikkineen kuulosta kohtuulliselta.
Laittaisitko syyn Scythelle vai analyysiparalyysiä sairastaville pelaajille?
Varmistan vielä, että alkoihan seuraava pelaaja suorittaa jo omaa toimintoaan aiemman pähkäillessä vielä ala-actionin kanssa?
Tuo muutaman minuutin sääntöjen selitys koski nimenomaan perusjuttuja, joilla pärjää hyvin ensimmäiset vuorot ja koskee ihmisiä, jotka toivovat pääsevänsä nopeasti kiinni peliin. Kyllä sääntöihin se vartti ainakin varmasti menee kokonaisuudessaan. Itse kuulun kyllä siihen ryhmään, joka ehdottomasti haluaisi kuulla koko paketin kerralla.
Kolme ei ole huono, mutta on siinä hieman sitä tilaa omaan makuun liikaa. Toisaalta toiset pitävät juurikin siitä.
Kiitos kommentistasi! Erityisen arvokkaita tällaiset peliä kohtaan kriittiset kommentit ylistävissä arvosteluissa ja toisin päin taas negatiivisissa arvosteluissa.
Useampi peli on meidän porukalla pelattu ja viidellä hengellä. Reilu 2 tuntia tuohon peliin kuluu ja kokeineilla pelaajilla menee jo alle. Hyvin toimii monellakin pelaajalla. Vuorot kiertävät nopeasti ja kun huomioi että alemman toiminnon aloituksessa vuoron voi jo vaihtaa niin peli pyörii hyvinkin sulavasti
Hieno kuulla, että voi mennä viidellä jopa alle 2h, siinä on jo todella viihdearvo kohdillaan!