Ensipuraisu – Vast: The Crystal Caverns lautapeli
Örkkejä ja lohikäärmeitä, aarteita ja sankareita. Mikä loistava teemaidea, Vast kuulostaa jo nyt innovatiiviselta! Vast: The Cystal Caverns on juuri tätä, teemaltaan kulahtaneen rehellistä luolamättöä. Mutta! Älä pysähdy, arvon ihminen. Vastin perinteisyys jää tähän, se on todellakin jotain innovatiivista. Vast: The Crystal Caverns mainostaa olevansa asymmetrisin peli ikinä eli evö. Väritä minut kiinnostuneeksi, sanoisivat sivistyneet amerikkalaiset.
Asymmetria ja lautapelit, mitä se tarkoittaa? Yleensä lautapeleissä jokainen pelaaja pyrkii samaan päämäärään, esimerkiksi keräämään eniten voittopisteitä. Pientä eroa saattaa pelaajien aloitusolosuhteissa tai pelin aikana käytettävissä voimissa olla, mutta usein mitään aivan järisyttäviä eroja ei ole. Joskus hurjimmissa lautapeleissä jokaisella hahmolla on oma erityisominaisuutensa, jota muilla ei ole, mutta tämä on jo kamalaa hurjastelua. Vastissa tämä kuitenkin lähtee aivan käsistä.
Huomio! Tämä artikkeli on ensipuraisu, ei syvällinen arvostelu. Peliä on pelattu 1-2 kertaa, joten kyseessä ovat vain ensitunnelmat pelistä.
Vast: The Crystal Caverns laittaa lautapelien asymmetrian uusiksi
Vastissa lähtee käsistä? Aijaijai, kyllä näin on. Jo peliin tutustuessa lähtökohta tuntui mehukkaalta. Jokaisella pelaajalla on aivan oma päämäränsä, voittoehtonsa ja pelaajat pelaavat aivan erilaisia hahmoja, joiden kaikki toimintamahdollisuudet eroavat täysin muista pelaajista. Vähän kuin monta pientä peliä yhdessä, mutta samalla laudalla.
Tämä erilaisuus saattaisi johtaa siihen, että kaikki pelaajat pelailisivat näitä omia pieniä pelejään. Näin ei kuitenkaan ole, koska kaikki linkittyy hyvin vahvasti yhteen. Pelaajien voittotavoitteet ovat täysin sidoksissa toisiin hahmoihin, joten pelaajien välinen vuorovaikutus on aktiivisempaa kuin missään koskaan pelaamassani pelissä. Jotta tätä hienoutta voisi ymmärtää, täytyy hieman avata Vastin maailmaa ja toimintalogiikkaa.
Ritari on matkaa luolastoon surmaamaan hurjan lohikäärmeen, pikku gobliiniörkkiset haluavat lahdata tämän kotirauhaansa häiritsevän sankarin, lohikäärme pyrkii heräämään syvästä unestaan päästäkseen ryöstelemään ritarin kotikylää ja kirottu varas pyrkii varastelemaan aarteita muilta pelaajilta päästäkseen eroon kirouksestaan. Kaikki tämä tapahtuu luolassa, joka ei arvosta tätä melskettä ja haluaa romauttaa itsensä koko lauman päälle.
Ikävä kyllä päästäkseen voittotavoitteeseensa on kaikkien hieman tallottava toistensa varpaille ja täten välteltävä myös toisiaan. Ritarin keskittyessä lohikäärmeen pommitukseen, joutuu hän laskemaan suojaustaan, jolloin hän on alttiimpi gobliinien hyökkäyksille. Gobliinien on asemoitava itsensä lähelle ritaria, mutta ritarin ollessa lähellä lohikäärmettä, ovat gobliinit pahassa vaarassa, sillä lohikäärme kaipaa herätäkseen kunnolla aamupalaksi herkullisia gobliiniheimoja. Varas varastelee muilta, mutta hänet surmaamalla kuka vain voi ryöstää varkaan saaliin vahvistuakseen roimasti.
Sekä kaikista rooleista se kiehtovin, luola. Luola kasvaa jokaisella vuorolla isommaksi ja isommaksi, jonka jälkeen se alkaa vähitellen sortua. Luola tarvitsee tähän aikaa, joten se pyrkii tasapainottamaan muiden pelaajien voimasuhteita. Luola muokkaa luolaston kasvua ja päättää esimerkiksi mitä aarteita ritari aarrearkuista tulee löytämään ja mitkä seinät estävät kenenkin kulkua.
Aina olisi kiva näissä kertoa, että tämä muistuttaa hieman peliä Y, mutta nyt ei tule yhtään vastaavaa mieleen. Yritetään kuitenkin jotain kertoa. Suurin osa hahmoista liikkuu kasvavassa luolastossa. Suurin osa hahmoista vahvistuu vähitellen pelin edetessä ja voi kasvattaa hahmoaan hieman eri suuntiin tilanteen vaatimalla tavalla. Osalla mukana on pientä resurssioptimointia, osalla vaihtuvia kykyjä, osalla strategista liikkumista ja vaikka mitä. Ritari muistuttaa eniten luolastokönyämistä, gobliinit resurssioptimointia ja taktikointia, lohikäärme käsikorttien pelailua, varas kerää ja toimita pelimekaniikkaa ja luola laattojen asettelua.
Erilaisuus on rikkautta, mutta ei aina
Pelifiilis on loistava. Jatkuvasti on mietittävä pitkän kaavan kautta, mitä muut pelaajat tulevat tekemään. Jos jätän gobliiniheimoni väijymään kartan reunalle, jääkö ritari sopivasti hyökkäysmatkan päähän, mutta siten, että lohikäärme ei kiinnitä turhaa huomioita ja varas ei ota kohteekseen. Pelissä on sopiva tasapaino kaaosta ja ennustettavuutta.
Tietoa on salassa juuri sopivasti,että jotain toisten pelaajien mahdollisuuksista tietää, mutta ei kuitenkaan kaikkea. Esimerkiksi lohikäärme pystyy korttipakasta vedettävillä symboleilla toteuttamaan erilaisia iskuja, mutta piilossa olevien korttien vuoksi tämän kierroksen mahdollisuudet eivät ole tiedossa. Gobliinien salaisuudet aiheuttavat muille pelaajille jatkuvaa päänvaivaa ja ritarin saattaa löytämillään varusteilla tai suoritetuilla tehtävillään saada paljon pahaa aikaan.
Pelin suola on ehdottomasti paljon puhuttu asymmetrisyys, mutta toisaalta se on myös pelin yksi kompastuskivi. Oppimiskynnys on Vastissa kohtuullisen korkea, sillä jotta pelaaminen todella onnistuu, olisi muista pelissä olevista voimista oltava varsin hyvin tietoinen. Sääntöjä on ensimmäisellä pelikerralla varsin paljon opittavaksi. Pelin kieli on englanti ja luetun ymmärtämisen täytyy olla kohdillaan. Tekstiä on hahmosta riippuen paljon tai runsaasti, ja yleensä tekstit olisi hyvä pitää muilta salassa.
Hankala oppia, helppoa pelata
Kaikesta huolimatta varsinainen pelin pelaaminen on helppoa. Kun omat sääntönsä osaa, ei muuta muistettavaa ja säädettävää ole. Hauskaa ja suhteessa pelin monipuolisuuteen, helppoa. Monimutkaisuudessaan peli taitaa olla jossain Puerto Ricon kohdilla. Jos ensimmäisen kerran ottaa opettelun kannalta, ei oman hahmon säännöissäkään paljoa ole kuunneltavaa.
Pelaajien välinen vuorovaikutus on lähes poikkeuksetta vahingollista. Runtua tulee joka suunnalta, mutta koska kurmotus kuuluu jokaisen voittoehtoihin, ei se hetken jälkeen tunnu yhtään pahalta. Kiusantekoluokka osuu ehkäpä työläistenasettelupelejä hieman ikävämmälle tasolle. Se on keskimäärin hieman ilkeämpää kuin näiden pelien tilanteet, joissa vastustaja saa kahdesta ruudusta täysin saman hyödyn, mutta toisen valitsemalla estää sinua saamasta ylimääräistä etua. Täysin turhaa kiusantekoa Vastissa ei ole.
Mielenkiintoista on myös se, että omalle kohteelleen ei voi tehdä liikaakaan pahaa. Jos oma kohde ei pystykään pitämään vastaavasti omaa kohdettaan kurissa, pääsee tämä kohteen kohde liian lähelle voittoehtonsa toteuttamista. Täysin lyttyyn ei voi lytätä ja toisaalta jos lyttää, heräävät muutkin pelaajat tähän ja joutuu nopeasti itse ylimääräisen huomion kohteeksi.
Pelikokemusta en osaa verrata oikein mihinkään. Jonkinlainen luolastoseikkailu/tutkinta siellä on pohjalla, mutta kokemus on varsin kaukana toisista luolastoseikkailuista. Pelissä syntyy todella hienoja jännitteitä hahmojen erilaisuuden vuoksi ja varsin temaattiselta räimeeltä Vast: The Crystal Caverns lähes koko ajan tuntuu.
Vast sopeutuu kohtuullisen hyvin eri pelaajamääriin ja hahmojen puuttumiseen joukosta. Paras pelikokemus on tästä huolimatta saavutettavissa neljällä tai viidellä pelaajalla, jolloin kaikilla kyvyillä ja asioilla on täysi merkityksensä. Teoriassa Vast kestää 75 minuuttia, mutta luonnollisestikin ensimmäisillä kerroilla pelin kesto venyy opettelun ja pikku sääntötarkastelujen vuoksi. Peliä ei oikein montaa kertaa eri porukoille viitsi opettaa ja uudet pelaajat luultavasti jätetään oman hahmon sääntöjen kanssa selviytymään matkastaan.
Ensipuraisun lyhyen kokemuksen vuoksi en osaa Vastin pitkäikäisyyteen ottaa kantaa. Vaihtelua pelissä riittää, mutta ovatko toiset hahmot toisia tylsempiä? Onko joku rooli jatkuvasti halutuin ja toinen epätoivottu? Tähän en valitettavasti voi muuten ottaa kantaa kuin sanomalla, että kukaan ei hahmonsa pelaamisesta mitään pahaa sanonut. Todella hyvin peliporukkansa tunteva voi jopa käyttää hahmojen erilaisuutta hyväkseen ja antaa oikeille ihmisille pelimieltymyksiin soveltuvat hahmot.
Pelin omistajan ja sääntöjen opettajan täytyy olla astetta kokeneempi pelaaja, sillä Vast ei valitettavasti aloittelevan peliporukan peliksi oikein monipuolisen sääntöhömpän vuoksi sovellu. Kaksinpeliksikään Vastista ei oikein ole. Myöskään kaikista herkkänahkaisimmille pelaajien välisen kanssakäymisen vihaajille Vastia ei voi suositella, joskin tätä saattaa parantaa luolaroolin valinta, jolle muut eivät voi pahaa tehdä.
Mikään peli ei ole pitkään aikaan tuntunut näin hyvältä. Jos et kuulu edellisen kappaleen ihmisryhmiin, voin Vastin kokeilua suositella hyvin lämpimästi. Uskon, että jos Vast iskee, se iskee harvinaisen lujaa.
-Uniikin asymmetrinen
-Temaattista luolamättöä
-Hieman raskas opetella
Pelaajamäärä:2-5 Kesto: 75min
Hinta: 65€
