Citadels
Citadels on korttipeli vuodelta 2000, jossa pelaajat käyttävät kaupungin silmäätekeviä ja alamaailmaa hyväkseen rakentaakseen suurimman ja monipuolisimman kaupungin. Peli on kestänyt aikaa hyvin ja hahmojen valintaan liittyvä paranoidinen tunnelma on joka peli kerralla kutkuttavan ahdistava.
Citadelsissa pelaajat toimivat kaupunkien johtajina ja pyrkivät edistämään oman kaupunkinsa laajenemista mahdollisimman tehokkaasti. Muiden pelaajien käsikorttien vaihtaminen, rahojen varastaminen, salamurhaaminen sekä heidän kaupunkiensa tuhoaminen on tärkeä osa pelin strategiaa.
Paketin sisältö
66 kaupunkiosakorttia, 8 hahmokorttia, 8 sääntötiivistelmäkorttia, 30 kultarahaa, 1 puinen kruunu, sääntövihko. Pelin hinta on noin 20 euroa. Mielestäni seitsemän pelaajaa on Citadelsiin liikaa. Peliaika venyy helposti turhan pitkäksi, joten kohtuullinen maksimi menee noin viiden pelaajan kohdalla. Peli toimii puolestaan yllättävän hyvin kaksinpelinä.
Pelin kulku
Hahmokorttipakka kiertää aloittavasta pelaajasta viimeiselle asti ja pelaajat valitsevat hupenevasta pakasta vuorollaan salassa itselleen hahmokortin. Kaikilla hahmoilla on omat erityiskykynsä, esimerkiksi pelaaja saa vuoronsa aluksi ylimääräisen kultarahan tai voi varastaa toisen hahmon rahat.
Pelaajien valittua hahmonsa tulee niiden vuorot tietyssä samassa järjestyksessä joka kierroksella. Omalla pelivuorolla on kaksi vaihtoehtoa. Voi joko ottaa kaksi kultarahaa pankista tai nostaa kaupunginosakortteja, jotka voi sitten halutessaan/pystyessään pelaamaan pöydälle eli rakentaa kaupunkia. Peli loppuu kun ensimmäinen pelaaja on rakentanut kahdeksannen kaupunginosan, jonka jälkeen lasketaan rakennusten pistemäärät.
Juonittelua ja pelkotiloja – ahdistava Citadels
Toisten pelaajien hahmovalinnat pystyy päättelemään, mutta koskaan ei tiedä tarkemmin kuin 50% varmuudella tietyn pelaajan kortin. Lähes kaikki kyvyt kohdistetaan hahmoihin, joten osuminen pelaajaan, jolla on kuusi kultarahaa yhden sijasta, on usein vaikeaa.
Toisaalta hahmon valinta on hyvin ahdistavaa, sillä on yritettävä valita hahmo, joka ei ole ykköskohde salamurhalle, mutta toisaalta liian turvallinen valinta voi olla ovelan salamurhaajan pääkohde… Monipuoliset hahmokortit sekä muiden pelaajien sabotoiminen ovat pelin parasta antia mutta myös samaan aikaan pelin ärsyttävin puoli. Mikään ei ota yhtä paljoa päähän kuin se, että on juuri voittamassa pelin ja tulee salamurhatuksi tai, että joku varastaa suurella vaivalla keräämät kultakolikot…
Tunnelma Citadelsissa on loistava! Suosittelen peliä kaikille, mutta erityisesti harrastusta aloitteleville. Pelissä on selkeät ja helpot säännöt. Vaikka peli on helppo, siinä on raskaan pelin tuntua.
-Tuo pöytään todella jännittäviä hetkiä
-Helppo pelata kun säännöt hanskassa
-Ei sovi liian suorasta sabotoinnista häiriintyville
Peliä minusta parantaa selvästi se, että pelaa seitsemään rakennukseen eikä kahdeksaan… mutta ehkäpä on ihan reilua sanoa, että omalla kohdalla pelin suurin suosio on kadonnut, olen näemmä viimeisen 12 vuoden aikana pelannut tätä tasan kerran… mutta 14 vuotta sitten tämä oli kyllä kova hitti =)
Meillä myös Citadels on ollut breikillä vaikka kelpopeli onkin. Käytämme monissa peleissä pelikelloa, jotta peliaika ei venyisi hävyttömän pitkäksi. Pelikello ei vain oikein tahdo Citadelsissa toimia.
Itsekin olen samaa mieltä siitä, että seitsemään rakennukseen pelaaminen on viisautta. Peli säilyttää näin paremmin mielenkiintonsa.