BANG!
BANG! Jälleen kuuluu yksi surullinen laukaus. Jossain on alkanut Bang kierros. Bang on suurta suosiota saavuttanut länkkäriteemalla ratsastava partypeli 4-7 pelaajalle. Pelin kantavana voimana ovat piilotetut roolit ja muiden pelaajien lahtaaminen ennen oman elämän päättymistä. Onko Bang maineensa veroinen, ansaitseeko se paikkansa peruspelaajan partypelien kärkikastissa?
Bang on Emiliano Sciarran suunnitteleman peli, joka tunnetaan muun muassa…no…ei itseasiassa mistään muusta kuin Bangista. Bang on ilmestynyt alunperin vuonna 2002, jonka jälkeen siitä on tasaisin väliajoin tullut uusia painoksia lukuisilla eri kielillä, myös suomeksi. Mistään aivan pienestä tapauksesta ei siis ole kyse.
Paketin sisältö
Paketista löytyy muun muassa pelaajamatot seitsemälle pelaajalle, seitsemän roolikorttia, 16 hahmokorttia sekä 80 kortin pelipakka sekä 30 pahvista luotimerkkiä. Paketti on laadultaan aika peruskauraa. Pelaajamatot ovat ohuita lärpäkkeitä, mutta toisaalta ei ole syytä, miksi niiden pitäisi erityisen paksuja ollakaan. Kortit ajavat asiansa eikä korttien muovittaminen ole pakollista, roolikorttien kanssa muovitusta kannattaa kuitenkin vakavasti harkita, kuten kaikissa piilotettuja rooleja käyttävissä peleissä.
Suomenkielinen laitos on tällä hetkellä loppuunmyyty, mutta englanniksi peliä pääsee lätkimään 20€ hintaan.
Kortti sanoo bang bang bang
Bang on varsin simppeli peli, johon osa sen vetovoimasta varmastikin perustuu. Jokainen pelaaja saa pelin aluksi julkisen hahmokortin, joka antaa jokaiselle pelaajalle jonkin pienen erityisominaisuuden sekä salaisen roolikortin. Pelissä on neljä erilaista roolia: Sheriffi, apulaissheriffi, lainsuojaton ja luopio. Sheriffin ja apulaissheriffin tehtävänä on tappaa lainsuojattomat ja luopio, lainsuojattomat pyrkivät on eliminoimaan sheriffin ja luopion täytyy olla viimeinen elossaoleva pelaaja. Pelin alussa vain sheriffin roolin saanut pelaaja paljastaa roolikorttinsa muille, muut pelaajat pysyvät mysteerinä toisilleen kuolemaansa saakka.
Bang on korttipeli ja kaikki tapahtuu korttien kautta. Peli etenee yksinkertaisesti, omalla vuorollaan pelaaja nostaa kaksi korttia ja pelaa kädestään niin monta kuin haluaa, jonka jälkeen seuraavan pelaajan vuoro. Jos pelaaja ottaa liikaa vahinkoa, koittaa kuolema ja hän paljastaa roolinsa ja tippuu pois pelistä.
Yksi ihan mielenkiintoinen oivallus Bangissa on pelaajien väliset etäisyydet. Mitä enemmän pelaajia kahden pelaajan välillä on, sitä pidempi matka heillä on toisiinsa. Peruspyssyllä ei pysty paukuttelemaan kuin aivan viereisiä pelaajia ja jos ystävä onkin mustangin selässä tarvitaan häneen osumiseksi jo jotain järeämpää. Pakasta löytyy erilaisia aseita ja muita apuvälineitä, jotka auttavat joko suojautumaan toisilta pelaajilta tai auttavat ammuskelussa.
Pakasta löytyy myös erilaisia tapahtumakortteja, joilla voi muun muassa varastaa toiselta pelaajalta yhden kortin tai parantaa jokaiselta pelaajalta yhden vahinkopisteen. Keskeisinä kortteina pakasta löytyy BANG! kortit, joilla hoidetaan pääasiallinen toisten pelaajien ampuminen ja niitä voi pelata yhden vuorossa. Bang! korttiin voi vastata missed kortilla, jolloin laukaus menee ohi.
Lainsuojattomia ja luopioita
Kuten piilorooleja käyttävissä peleissä yleensäkin, suuri osa pelin hauskuutta on muiden pelaajien roolien arvailu ja oman peittely parhaalla mahdollisella tavalla. Peli etenee kuitenkin hyvinkin suoraviivaisesti. Viimeistään muutaman pelikerran jälkeen jokaisen roolin perusstrategia alkaa olla hanskassa, jonka jälkeen lätkitään korttia pöytään ja toivotaan, että itse ei joudu epäonniseksi kohteeksi.
Kuolon korjatessa pelaajan peli päättyy. Bangissa kuolema saattaa pahimmillaan osua jo ennen kuin oma vuoro tulee kohdalle. Erityisen ikävää pelaajien pelistä tippumisesta tekee se, että ensimmäisillä kierroksilla kuollut voi joutua odottamaan pelin päättymistä pitkäänkin. Vaikka teoriassa Bang kestääkin 20-40 minuuttia, voi pelin kesto joskus, joskin hyvin harvoin, yltää jopa kahteen tuntiin. Toisaalta tunnin pelit eivät ole mahdottoman harvinaisia, joka on jo aika ikävä aika odotella pelin päättymistä.
Peliin on myös eksynyt erityisesti yksi hyvinkin idioottimainen kortti, vankilakortti. Tällä kortilla voi laittaa yhden pelaajan kierroksen ajaksi vankilaan, jos pelaajalla ei satu käymään tuuri. Jos et siis kuole ennen ensimmäistä vuoroa niin senhän voisi vaikka viettää vankilassa. Loistavaa suunnittelua. Etäisyys on ihan hauska idea, mutta se on onnistuttu sääntökirjassa ja korteissa selittämään hyvinkin monimutkaisesti. Vaikka kyseessä on hyvin yksinkertainen asia, joutuu sitä usein selvittelemään kesken pelin erityisesti ensikertalaisille. Selkeämmin esitettynä etäisyys toimisi paljon nykyistä paremmin.
Korteissa on käytetty tekstiä ja symboleita, mutta symbolit on toteutettu varsin epäselvästi. Jokaisella pelaajalla on kortti, jossa symbolit on selitetty, mutta silti monen symbolin yhdistelmät eivät ole missään muodossa selkeitä. Jos korteissa käytetään tekstiä, eikö symbolitkin olisi voinut toteuttaa samalla tekstimuodossa? Symbolit ovat hyvä juttu täyttä kielivapautta tavoittelevissa peleissä, mutta tämänsuuntaiset sekaratkaisut välillä kummastuttavat.
Bang on periaatteessa harmitonta kortin lätkintää, mutta voi tarjota myös todella huonon pelikokemuksen. Minulle on tärkeää pelissä se, että tietää muiden viihtyvän. Tämä on edellä mainituista syistä Bangissa usein melkeinpä mahdotonta. Mitään suurta huvia se ei kuitenkaan tarjoa ja moni peli tekee sen, mitä Bang tekee, paremmin. Teemasta voisi sanoa, että se melkeinpä jopa toimii. Kovin syvälle ei päästä, mutta korttipeliksi kohtuullisen hyvin Bang luo lännensankari fiilistä.
En keksi mitään tilannetta, missä peliä lähtisin ehdottamaan tai suosittelemaan. Jos etsii partypeliä toimivat, viime vuoden Spyfall ja Codenames paljon paremmin. Jos hakee nimenomaan piilotettujen roolien ja kortin lätkinnän tuomaa kivaa, tarjoaa Saboteur enemmän strategiaa ja arvailua. Jos erityisesti piilotettujen roolien sosiaalinen puoli kiinnostaa, kannattaa suunnata katseensa kohti The Resistancea tai The Resistance: Avalonia. Toivon vahvasti, että kukaan ei asettaisi ystäviään Bangille alttiiksi, sillä pahimmillaan se voi tehokkaasti karkottaa ihmisen kauas lautapeleistä.
-Kohtuullisen toimiva teema.
-Tuuripitoista ja aivotonta läiskintää
kun perusstrategia selvillä.
Onpas tuomitseva sävy arvostelussa. Bangissa on toki heikkoutensa, mutta ei se silti näin paljon tylytystä tai huonoa arvosanaa ansaitse. Peli on pahimmillaan hyvin epäreilu ja kuumentaa tunteita. Olen samaa mieltä, että vankila-kortti on omalle kohdalle sattuessa hanurista ja jos tulee heti ensimmäisellä kierroksella lahdatuksi (vankilassa tai ei), niin kyllähän se hatuttaa. Toisaalta jos epäreiluuden hyväksyy ja keskittyy nauttimaan vahvasta teemasta, piilotettujen roolien strategiasta ja pelin sisältämästä huumorista, on käsissä varsin toimiva partypeli.
Ainakin meidän peliporukkamme on osannut eläytyä hyvin omiin rooleihinsa, ja pelin tapahtumiin saa tietynlaista, omituista syvyyttä, jos pukee ne tarinoiden muotoon, esim. sheriffi piiloutuu gatling-tulitusta kahden hevosensa kanssa tynnyrin taakse, passittaa ampujan vankilaan, ampuu rosmoa winchesterillä jalkaan ja yrittää vielä viskata dynamiitin selliin mutta vahingossa räjäyttääkin itsensä. Lisätään tähän vielä muutama pullo olutta haavoja parantamaan, tex mex -papumössöä safkaksi ja Ennio Morricone soimaan taustalle, aijai.
Bang on yksi harvoja pelejä, joka tukee seitsemää pelaajaa (lisäosan kera kahdeksaa) ja myös paranee pelaajien lukumäärän kasvaessa. Neljällä pelaajalla peli ei mielestäni pääse oikeuksiinsa.
Siitä olen samaa mieltä, että korttien symbolit eivät ole selkeät ja ainakin oman muinaisen painokseni englanninkielisissä säännöissä olisi paljon parantamisen varaa.
Kaikesta huolimatta Bangilla on erityinen paikka pelihyllyssäni, vaikkei se sieltä olekaan pariin vuoteen pöydälle noussut. Bang ei toimi kaikille eikä sovi kaikkiin tilanteisiin. Arvosana omassa kategoriassaan 7-/10
Kiitos tästä, hyvä saada näihin aina toisenlaista, perusteltua mielipidettä! Tuomitseva sävy tulee tosiaan arvosanasta, joka on annettu arvostelukriteerien mukaisesti. Jos sävy olisi hyvinkin positiivinen tuntuisi tuo kolmosen arvosana aika tylyltä…
Alussa Bang kuului itseasiassa meillä aivan kärkipeleihin. Piilotetut roolit ja mainitsemasi länkkäritunnelma olivat mukavia. Pelikertojen kasvaessa, joita kertyi luultavasti noin parikymmentä, peli alkoi nopeasti menettää hohtoaan. Hyvät puolet laimenivat koko ajan ja huonot puolet nousivat vahvasti pintaan.
Olet aivan oikeassa siinä, että Bang on parhaimmillaan isommilla pelaajamäärillä. Lopussa mainitsemissani Bangin korvaajissa pelaajamäärät yltävät kaikissa vähintään kahdeksaan ja osa toimii pienemmälläkin porukalla. Esimerkiksi Avalon on kerännyt merkattuja pelikertoja meillä 32 ja on edelleen hieno peli.
Bang kuumentaa mielestäni tunteita aivan vääristä syistä ja siinä on perustavanlaatuisia suunnitteluvirheitä. Näistä syistä päädyin arvosanaan 3: “Huono peli. Vastustelen vahvasti tämän pelaamista.”
Suosittelen kokeilemaan Bangista muokattua Samurai Swordia, johon useampi negatiivisena mainitseva tekijä on korjailtu. Harmillisesti alkuperäinen peli ei tule todennäköisesti tule tällä tekeleellä korvaantumaan, sillä näen useamman arvostavan länkkäri teemaa samuraiden sijaan.
Pelaajat eivät eliminoidu pelistä yksitellen, vaan kun joku pelaajista menettää viimeisen Honour pointin peli loppuu ja lasketaan pisteet. Korteissa on tekstit kortin toiminnasta, paitsi aseet ja blockit jotka käsitellään symboliikalla. Tämä ratkaisu on selkeä bangin kortteihin verrattaessa.
Pidän myös korttien kuvituksesta enemmän. Sekä ratkaisusta yhdistää aseet ja bang kortit kertakäyttöisiksi asekorteiksi
Samurai Sword on tiedossa, mutta en ole siihen paremmin perehtynyt. Kiitos tästä, käsitykseni oli, että se on vain uudelleen teemoitettu Bang. Laitetaan korvan taakse, josko joskus saataisiin pöydälle asti!