The Palace of Mad King Ludwig
Castles of Mad King Ludwigin jalanjäljissä
Castles of Mad King Ludwig oli julkaisuvuotenaan 2014 todella kova tapaus. Peli mahtuu Boardgamegeekin kaikkien aikojen top100 -listalle, on saanut lisäosan sekä oikein hyvän digitaaliversion älylaitteille. Suomennettu versio voitti Vuoden Peli -palkinnon 2016. Se löytyy meiltäkin hyllystä ja on päässyt useasti pöydälle. Castles of Mad King Ludwig on esitelty lyhyesti osana artikkelia Porttiteoria.
Castlesin henkinen perillinen The Palace of Mad King Ludwig julkaistiin 2017. Nyt pelaajien haasteena on yhdessä rakentaa yksi hullunhieno palatsi – toisiaan vastaan kilpaillen, ei suinkaan yhteistyössä. Miten Palace selviää edeltäjänsä luomien menestyspaineiden alta?
The Palace of Mad King Ludwig – palatsi rakentuu laatta kerrallaan
Palatsia rakennetaan huone kerrallaan. Yleensä pelaajat valitsevat vuorollaan marketista haluamansa laatan asetettavaksi hiljalleen kasvavaan palatsiin. Pelaajilla on sekä yhteisiä että salaisia pisteytysehtoja, joiden perusteella sitten pyritään valitsemaan omaa pistepottia parhaiten kartuttava laatta.
Huoneiden asemoinnilla on vahva merkitys: jokainen haluaisi omien huoneidensa kaikki ovensuut johtamaan muihin huoneisiin ja toisaalta blokkaamaan vastustajia. Pelin edetessä palatsia aletaan rajaamaan vallihautaa esittävillä vesilaatoilla. Peli päättyy, kun vesilaatat ympäröivät palatsin kokonaan.
Joka pelaajalla on oma pelilauta, jossa pidetään kirjaa rakennettujen huoneiden määrästä ja varastoidaan salaisia pisteytyslaattoja. Lisäksi on mahdollisuus hankkia itselleen erilaisia erikoisvoimia. Jokainen pisteytyslaatta vie pois jonkin erikoisvoiman mahdollisuuden – harkinta tasapainon löytämisessä on tärkeää.
Valuuttana huoneiden ostamisessa käytetään joutsenia. Niitä on viittä eri väriä ja pelin lopussa saa hyvät pisteet jos kerää kaikkia tasapuolisesti. Joutsenia saa asettelemalla huoneita niin, että samanväriset joutsenkuvioiset oviaukot koskettavat toisiaan. Tällöin molempien huoneiden rakennuttaja saa yhden joutsenen, jolloin pakostakin joutuu kasvattamaan kaverin valuuttavarastoa. Jos yhdistää kahden oman huoneensa samanväriset ovet, saa silti vain yhden joutsenen, eli oman siiven rakentaminen ei tee yhtään sen rikkaammaksi.
Onko abstrakti joutsenten keräily hauskaa?
Odotukset olivat, että nyt saadaan jotain CoMKL tyyppistä, varmastikin jotain vielä parempaa, mutta yhteneväisyyksistä huolimatta tuntuu siltä, että Castlesista onkin riisuttu kaikki ne hyvät jutut.
Olimme eri mieltä siitä, mikä tekee Castles of Mad King Ludwigista hyvän.
Arto: Castlesissa parasta on laattamarketin muokkaus omien preferenssien mukaan ja omalla myyntivuorolla tuottojen nyhtäminen kavereilta. Laattojen arvo voi olla pelaajille hyvinkin erilainen. On jännittävää huomata että kauan odottamani laatta lopulta tulee tarjolle, ehkäpä laitankin sen halvimmaksi, niin muut eivät tajua että haluan sen…
Virpi: Oman linnan rakentaminen erilaisista elementeistä ja muodoista on visuaalisesti sangen tyydyttävää puuhaa ja lopputuloksen ihaileminen oli itselle se juttu, jonka vuoksi linnaversio on aina tervetullut pelipöydälle.
Palacen komponentit ovat kauniita, värien erottamiseksi eri joutsenet on piirretty eri tavoin ja käännettävät henkilökohtaiset nappulat erottaa selkeästi valkoisella ja mustalla taustavärillä.
Pientä silppua on kuitenkin valtava määrä, joka täytti oman suuren sohvapöytämme aivan äärimmilleen. Pakostakin miettii, onko tämä kaikkein järkevin tapa. Pienten pahvilaattojen jatkuva kääntäminen ympäri on myös oma murheenkryyninsä.
Kuva: punkin312
The Palace of Mad King Ludwig ei ole huono peli. Peli saa plussaa nopeista vuoroistaan, ja siitä että pelaajien välistä vuorovaikutusta on paljon. Voi rakentaa palatsia eri suuntaan kuin pelikumppani yrittää, tukkia oviaukkoja, siirtää vallihautalaattoja, ottaa ne parhaat huoneet pelikaverin nenän edestä ja hankkia kallisarvoisia joutsenia huoneita asettamalla. Omien salaisten pistetavoitteiden kanssa kikkailu tuottaa usein kiperiä valinnan hetkiä. Palatsin huoneista syntyy pelin edetessä mielenkiintoinen oma ekosysteeminsä.
The Palace of Mad King Ludwig ei kuitenkaan ole erityisen hyvä peli. Tätä on väkisinkin vertailtava edeltäjäänsä, samoja ideoita on paljon vaikka hyvin erilainen peli onkin kyseessä. Teeman syvyys verrattuna edelliseen on kadonnut tyystin, eikä eri huoneiden rakentamisessa ole juurikaan eroja.
Abstrakti puuhastelu neliöitä pyöritellen ei sinänsä ole huono asia, mutta peli ei missään tapauksessa kuulu tämän kategorian parhaimmistoon, vaan jää kokemuksena aika pliisuksi. Pelin loppuminen alkaa kiihtyä hyvin nopeasti, eikä parissa pelikerrassa saatu aikaan kovinkaan suurta pytinkiä.
Arto: Ei suurta, eikä järkevää! Pääsin pelin myötä syvemmälle kiinni siihen, miksi isot rakennushankkeet menevät joskus spektaakkelimaisesti penkin alle. Olkiluoto, Länsimetro ja Berliinin lentokenttä ovat varmastikin toteutettu jotenkin tämän tyylisellä tekniikalla. Eikös pelillistäminen olekin tämän päivän henkilöstöhallinnassa joku nouseva trendi? Eri pelaajat kasaavat yhteistä palapeliä pitäen oman etunsa tärkeimpänä prioriteettina. Kenenkään mielestä ei nyt ehkä olisi kannattanut laittaa vankityrmää siten, että rappuset sieltä johtavat suoraan vallihautaan, mutta näin tässä nyt vain kävi!
Näin päättyy ensimmäinen Pöydällä -arviomme! Toivottavasti nautitte, sillä lisää on tulossa! Mutta keitäs me oikein luulemme olevamme? Lue lisää täältä.
- Siistit grafiikat
- Ei ole Castles of Mad King Ludwig
- Löyhä teema
- Lautapeli joululahjaksi? – Parhaat joululahjat 2023 - 21.11.2022
- Syrjintäkyselyn tulokset - 26.09.2020
- Kysely epäasiallisesta kohtelusta lautapeliharrastuksessa - 27.07.2020
- Lautapeli joululahjaksi? – Parhaat joululahjat 2023 - 21.11.2022
- Joulukalenteri 2019 – Voittajat ja oikeat vastaukset - 06.01.2020
- Joulukalenteri 2019 – Luukku 24 - 24.12.2019
