Azul lautapeli kansikuvaja komponentit
| | |

Azul

87 Jakoa

Azul on pöhissyt harvinaisen pitkään. Se aloitti pöhinänsä vuoden 2017 Essenistä, jossa siihen rakastuttiin. Sitä pelattiin ja pöhistiin vähän lisää. Suomeen pientä lisäpöhinää kaiken tämän pöhipöhinän lisäksi toi hiljan julkaistu Azulin suomilaitos. Viimeisimpänä Azul pääsi ehdolla kunniakkaan Spiel des Jahres palkinnon saajaksi. Pöhisty on jo niin kauan, että pitihän tähän itsekin tarttua. Laatoittajamestari-Kristianista puuttui tietty särmä eikä se kuulostanut erityisen hyvältä, joten laatoittaminen sai odottaa. Sitä Azul kuitenkin on, laatoittamista.

Teema on mitä on, mutta onneksi siitä ei tarvitse välittää. Peli on klassikkoainesta, mutta Pöydällä sekään ei selviä etikettivirheittä. Katsotaan, mitä tästä tulee.

Azul laatat laudalla

Azul on helppo, mutta miettivähkö

Azul on säännöiltään hyvin yksin kertainen. Pelaaja ottaa vurollaan kaikki samanväriset laatat yhdestä tarjolla olevasta astiasta (Öh, anteeksi, teema! Tehtaasta.) ja valitsee pelaajalaudaltaan rivin, jolle ne asettaa. Kierroksen lopussa vain täysistä riveistä siirtyy laatta palatsin seinää koristamaan, mutta ylitäytetty rivi aiheuttaa miinuspisteitä. Kun laatat on astioilta (ABSTRAKTI, EI VÄLITETÄ SIITÄ TEEMASTA JA TEHTAISTA!) kerätty, päättyy kierros ja kerätään pisteitä jokaisesta palatsin laatasta, jotka ovat vierekkäin. Mitä enemmän vieruskavereita, sitä parempi.

Miettivähkö? Kyllä, sitä tämä on. Miettiä pitää, mutta ei kauheasti. Ei siitä niin hurjasti ole kuitenkaan hyötyä. Peli ei aiheuta tuskastuttavaa analyysihalvausta, koska pöydällä on kerrallaan varsin rajallinen määrä pureksittavaa. Tietoa on kuitenkin sen verran saatavilla, että aina on mahdollista tehdä todella hyviä tai katastrofaalisen huonoja valintoja. Joka kierros pussista kuitenkin tulee satunnainen joukko astioille asetettavia laattoja, joten tilanteet muuttuvat äkkiä. Pussissa on pelin aluksi 20 jokaista viittä laattaa, joten aivan umpimähkään ei laattoja pelin loppupuolella joudu odottelemaan.

Azul ja tarjottimet, joilta laattoja voi nostaa

Tyylikkäästi kaunis

Peli vakuuttaa jo kannesta lähtien. Harmonisen tyylikkäät värit ja koristelut toimivat yllättävän vetoavasti. Yksinkertaisen tyylikästä. Komponenttien värit ja kuviointi noudattavat kannen tyylikkyyttä ja Hivestä tutut bakeliittiset laatat tuntuvat oikein mukavilta. Ei parane valittaa. Hyvä on, valitan ehkä ihan vähän! Pisterataa kiertävä merkki on puukuutio. Miksi se on puukuutio?

Komponentit ovat tätä puukuutiota lukuunottamatta hyvin laadukasta tavaraa. Alunperin aloittavan pelaajan merkki oli pahvia, mutta se sai kritiikkiä osakseen ja se muutettiin bakeliittilaataksi, joka löytyy myös suomiversiosta. Hinta Azulissa on se ikävähkö puoli. Peli maksaa n. 40€, joka ei perus lautapelirohmulle ole mikään ongelma, mutta harrastukseen tutustuvalle se on aika paljon enemmän kuin Afrikan tähti.

Azul ja värikkäät laatat

Azul on klassikkoainesta

Azulu on peli, joka toimii ja sopii todella moneen tilanteeseen. Sillä on kaikki eväät nousta todelliseksi klassikoksi. Peli on virtaviivainen. Säännöt ovat varsin helpot ja ensimmäisen kierroksen jälkeen vuorot sujuvat loogisen sutjakkaasti. Vaikka tämä lautapeli on helppo oppia, on se kuitenkin hankala mestaroida. Laattamestari-Kristian on tietysti oma lukunsa. Azulissa on osuttu mukavaan satunnaisuuden ja taidon välitilaan, jossa taito ratkaisee paljon, mutta tuurilla on suuri osansa, mutta ei kuitenkaan ole. Peli on kohtuullisen nopeasti ohi, joten myös huonommin pitkää keskittymistä kestävät saavat tästä sopivan peliannoksen.

Tämä lautapeli on todella helppo myydä ihmiselle kuin ihmiselle. En tiedä toista peliä, jonka kanssa voisi astella kenen tahansa eteen ja kysyä, että pelataanko? Ylläolevien tekijöiden lisäksi todella ratkaisevaa on Azulin ulkonäkö. Kauneus on katsojan silmässä, mutta jos osutaan sellaiseen neutraalin kauniiseen, maalaukselliseen klassisuuteen ollaan vahvoilla. Azul ei aja ketään pois. Ei hävetä tarjota Azulia kellekään kun laatikko ei pursua karkkigrafiikkaa, fantasiaörkkejä, kömpelösti piirrettyjä ihmisiä tai loputonta virtaa laahustavia zombeja. Azul on todellista klassikkoainesta ja 50 vuoden päästä isoisoisät kyselevät, josko poika haluaisi pelata vähän tammia, sakkhia tai asuulia.

Azul lautapeli kansikuvaja komponentit

No niin.

Niin. Tähän on taas tultu. Kingdomino sai osakseen rumaa puhetta, mutta tämä peli on aivan eri maata. Oona rakastui heti. Tämä lautapeli teki sen, mihin vain Android: Netrunner hänen kohdallaan on pystynyt – muodostanut hänen huulilleen ne ihanimmat sanat, mitä nainen voi puolisolleen sanoa: ”Pelataanko uus?

Tämä lautapeli ei kuitenkaan ole kaikille. Peli on klassikkoutensa vanki, se toimii todella hyvin, mutta se toimii jopa kliinisen hyvin. Se on riisuttu kaikista turhista elementeistä ja jäljelle on jäänyt vain täydellisen toimiva paketti. Mutta kuka tykkää täydellisestä? Missä on kikkailu? Missä on  äärimmäisen pitkät ja tyydyttävät päättelyketjut, joiden onnistuttua kädet vispaavat kontrolloimattomasti pöydän alle piilotettuja tuuletuksia? Onnistuminen Azulissa aiheuttaa pientä hymistelyä ja jos vallan hurjasti onnistutaan niin voi vähän päätäkin nyökyttää. Kirosanoja ei tämä lautapeli irti hillityistä ihmisistä saa, vain hieman pettyneitä ”ai sä otit ne, no, mä otan nää” lausahduksia.

Azul ja pelilauta

Tylsä ei ole kuitenkaan se sana, joka kuvaa Azulia, sitä se ei ole. Kivaa pohdintaa, mutta omaan makuuni liian hillittyä ja samanlaista. Peli kutittelee samoja kohtia kuin Sagrada, mutta pelaisin sitä hyvin paljon mieluummin. Sagradassa yksityisiä tavoitteita, vaihtuvia yhteisiä tavoitteita, erikoiskortteja ja kaikenmoista sälää. Pituus on sama, mutta vaihtoehtoja, pohdittavaa ja sitä tärkeintä, tunnetta, on hyvin hurjasti enemmän.

Jos jäit epäilemään Azulin hyvyyttä, lue koko arvostelu uudestaan kahta viimeistä kappaletta lukuunottamatta. Minun on vaikea keksiä pelihyllyä, johon tämä peli ei sopisi. Tämä ei sytytä minua liekkeihin, mutta jos sillä on potentiaalia sytyttää kaikki muut, miksi en käyttäisi tätä hyväkseni? Käytä sinäkin. Hyvin rauhallisesti hoivaat tulta. Ruokit sitä. Annat sille uusia nautintoja. Iloa. Lopulta, olet valmis. Sinä ja he. Tuli. Ja Eclipse.

Azul lautapeli ja laattatarjotin
Azul
7.75 / 10 Arvosana
Plussat
-Nopea
-Helppo
-Tyylikäs
-Sopii kaikille
Miinukset
-Sielukkuus ja temperamentti puuttuu
-Pelikerrat toistavat itseään
Lyhyesti
Azul on todella tiukka paketti klassisen tyylikästä minimalistista pelisuunnittelua. Siinä ei ole yhtään liikaa, se toimii, ja hyvin toimiikin. Azul on tulevaisuuden klassikko. Se ei ole kuitenkaan peli, joka aiheuttaisi päivittäisi pelihimoja. Hyvä peli, jota pelaan mielelläni, mutta sydämeltään hieman kylmä ja kliininen.

Pelaajamäärä: 2-4 Kesto: 30-45min
Hinta-laatusuhde7
Sääntöjen selkeys6.5
Temaattisuus1.5
Uudelleenpelattavuus8.5

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • |

    Vuosi 2016: Osumia ja ohilyöntejä

    87 Jakoa Uusi vuosi on jo edennyt hyvää vauhtia, mutta fiilistellään vielä kuitenkin hetki viime vuoden helmiä ja sikoja. Vuosi 2016 ei ollut mahdottoman tehokas pelivuosi meidän osaltamme. Omaa aikaa oli hyvin rajatusti johtuen yksivuotiaasta pikku vipeltäjästä.  Tästä syystä pidämmekin lautapeleissä laatua määrää arvokkaampana. Pelikertoja vuoteen mahtui yhteensä 171 ja uusia tuttavuuksia vuonna 2016 kertyi 35 kappaletta….

  • Eeppinen suomalainen mahtiteos – Agemonia – Ensipuraisu

    87 Jakoa Välillä suomestakin pärähtää jotain jättimäistä. Jotain sellaista, jolloin lähdetään torille. Lautapelimaailman tori-ilmiö on käsillä juuri nyt. Agemonia on sen tason mahtijulkaisu, että samanlaista tullaan tuskin koskaan näkemään. Mikä mahtijulkaisu? No, ensinnäkin, rahaa ja työtä Lautapelit.fi on upottanut tähän julkaisuun enemmän kuin kaikkiin aiempiin julkaisuihin yhteensä. Agemonia on ollut todella suuri projekti. Toisena syynä,…

  • | | |

    Vuoden Peli 2017 finalisti: Tokaido

    87 Jakoa Tokaido lautapeli saa nimensä Edon kauden Japanin tärkeimmästä tiestä, joka yhdisti Kioton ja nykyisen Tokion, kiitos sinulle, Wikipedia. Tokaido ilmestyi alunperin vuonna 2012, mutta Bergsala Enigman:n julkaistua oman painoksensa, päätyi Tokaido Vuoden Peli 2017 finalistiksi Honshun ja Jorvikin kanssa. Varsin japanistista, mutta menköön. Arvostellessaan Tokaidon Pöydällä julistaa oman veikkauksena strategiaosastolta Vuoden Peli 2017…

  • | | | | | |

    1918 lautapeli – sisällissotaa lautapelimuodossa!

    87 Jakoa Mesenaatissa rahoitusta kerää tällä hetkellä 1918 lautapeli, joka on ottanut todella vahvoja vaikutteita Hammer of the Scots (Lautapeliopas) nimisestä blokkisotapelistä. Teema tuodaan pelistä vahvasti kotimaankamaralle, Suomen 100 vuoden takaisiin tapahtumiin. Kaksi pelaajaa taistelee vastakkain tunnista kahteen kestävissä skenaarioissa. Toinen pelaaja ohjastaa punaisia, toinen valkoisia. Joukkoja kuvaavat neliön muotoiset puupalikat ja tiedot sotajoukoista näkyvät vain sitä ohjastavalle…

  • | |

    Joulukalenterin luukku 21: Peli-illan suunnittelu tehtävän äänestys

    87 Jakoa [EDIT 23.12.16: Tulokset julkistettu! Peukuilla ilmoitettu äänimäärä. Kaksi peukkua oikeutti pistesijoille!] Luukussa 20 tehtävänä oli suunnitella kolme erilaista peli-iltaa annetuilla kriteereillä. Nyt on aika äänestää illoista parhaat! Valitse joka illasta mielestäsi paras vastaus. Kirjoita sivun ala-laidan laatikkoon vastauksesi sekä nimesi. Jokainen äänestäjä palkitaan yhdellä pisteellä. Omaa vastaustaan ei saa äänestää ja vain joulukalenteriin…

  • | | | | |

    Joulukalenterin luukku 24: Joulutarina

    87 Jakoa Jouluaatto. Jälleen kerran. Onnellinen perhejoulu. Ha. Ei. Lautapelejä. Kylmä tuuli puhaltaa kasvojasi vasten kävellessäsi perinteisen räntäisessä joulumaisemassa kohti päivän lautapelitaloa. Ei muita velvoitteita. Ei edes sitä typerää joulukalenteria. Ketä se edes kiinnostaa enää? Kiroat mielessäsi Toni Bäckströmiä ja Juho-Matti Miikael Ojalaa. Olet muutaman pisteen perässä etkä ikinä saa heitä kiinni. Voi, jospa tietäisit,…

Vastaa käyttäjälle Kristian Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *