Halpapelisarja – Osa II: Catanin uudisasukkaat – korttipeli
On Suomen juhlavuosi 1995. SUOMI ON MAAILMANMESTARI! NEVÖ FORGET 1995. Aurinkokunta järisi, sillä samana vuonna tapahtui muitakin maailmanhistorian kannalta tärkeitä asioita. Tänä armon vuonna, Settlers of Catan sai alkunsa.
Catan oli yksi modernien lautapelien esi-isistä. Sitä pelattiin ja se myi. Monopoly ja kaikki kauheudet tulisivat täysin kuopatuiksi, tässä olisi tulevaisuus. Catan on niin mahtava, että sitä haluaisi pelata koko ajan. Minkä lääkkeen pelin suunnittelija Klaus Teuber voisikaan keksiä niihin kamaliin hetkiin, kun paikalla on vain kaksi pelaajaa ja perus-Catan on mahdottomuus?
Heti seuraavana vuonna markkinoille ilmestyi Catan Card Game, Catanin kaksinpeliversio. Marektoy ratsasti aallonharjalla ja käytti välittömästi tilaisuuden hyväkseen ja suomenkielinen laitos, Catanin uudisasukkaat – korttipeli julkaistiin, heti vuonna 2005. Ja jättipainos tulille, sillä tämä on edelleen tulevaisuutta!
Valitettavasti kansa ei ymmärtänyt parastaan. Vuoden 1995 maailmanmestaruutta muisteltiin edelleen jatkuvasti, mutta Catania ei enää pelattu koko aikaa. Ei oikeastaan yhtään. Näin kaksinpeliversion tarve jäi varsin vähäiseksi ja Catanin uudisasukkaat – korttipeli päätyi halpapelisarjan toisen osan tarkasteltavaksi.
Lue Halpapelisarjan muut osat tästä.
Catanin uudisasukkaat – korttipeli: Moninpelistä kaksinpeliksi
Catan korttipelissä pyritään asuttamaan Catanin saari rakentamalla se täyteen kyliä, teitä ja kaupunkeja sekä muutamia muita rakennuksia. Näistä kaikista saa vaihtelevasti voittopisteitä ja ensimmäisenä 12 pistettä kerännyt pelaaja voittaa.
Kierros alkaa kahden nopan heitolla. Ensimmäinen noppa määrittää kierroksen alussa toteutettavan tapahtuman ja toinen, Catanille uskollisesti, kerättävän resurssin. Noppien selvityksen jälkeen vuorossa oleva pelaaja voi ensin pelata tapahtumakortteja, tehdä kauppaa toisen pelaajan kanssa ja lopuksi rakennella kehityskortteja. Vuoron lopuksi käsikortit täydennetään nostamalla kortteja viidestä mahdollisesta kehityskorttipinosta.
Resurssien kerääminen korttipeliversiossa on hieman edeltäjäänsä mukavampaa, sillä molemmilla pelaajilla on alusta asti resurssikortit, joissa numerot ovat yhdestä kuuteen. Joka kierroksella osuu siis johonkin.
Catanimaisiin tapahtumiin lukeutuu ryöväri, joka ryöstää liikaa resursseja haalineelta villat ja kivet isompiin taskuihinsa. Esimerkkeinä muista tapahtumanopan iloista ovat ritarimerkin tai myllymerkin haltijan mahdollisuus ryövätä yksi resurssi vastapelaajalta. Pääasiassa keskitytään siis kiusantekoon.
Sama kiusaajateema jatkuu tapahtumakorteissa ja ne keskittyvätkin pääasiassa toisen pelaajan tuhoamiseen. Joukossa on myös puolustuskortteja, jotka antavatkin mahdollisuuden sabotoida hyökkääjää, joten hyökkääminen ei ole täysin riskitöntä. Muuten puolustuskortit ovatkin hyödyttömiä ja jos hyökkäystä ei tule, ne vievät tärkeää tilaa kädestä parempien korttien edestä.
Hieman taktikointia tuo se, että satunnaisvalinnan sijaan vuoron lopuksi kortteja täydentäessä voi hieman maksamalla selata yhden kehityskorttipakan läpi. Pakasta voi ottaa mieleisensä kortin ja kortit jäävät samaan järjestykseen selailun jälkeen, joten tulevaa voi arvioida, sekä oman, että vastustajan pelaamisen kannalta.
Moninpelistä kaksinpeliksi – sama meno jatkuu
Jos arvioi pelkkää ulkonäköä ja komponenttien laatua, peli yltää hieman yli keskitason. Insertti ja laatikko ovat kohtuu hyvää tekoa, kuten kortitkin. Nopat ovat isot ja nätit, kuten ovat ritari- ja kauppamahtia osoittavat puumerkitkin. Korttien taide on hyvin neutraalin mitäänsanomatonta, se ei sykähdytä, mutta ei aiheuta pyhää ärsytyksen sekaista vihaakaan.
Catan korttipeli yrittää tehdä Catanille saman kuin 7 Wonders: Duel 7 Wondersille. Pyritään säilyttämään tietty tuttuus ja pelifiilis, mutta luoda kuitenkin uudenlainen alkuperäisestä eroava pelikokemus, joka toimii kahdella. Valitettavasti Catan korttipeli onnistuu tehtävässään, se on edelleen se sama huono Catan.
Pelaajat yrittävät päästä pelissä eteenpäin, mutta peli vaikeuttaa oman imperiumin rakentamista pienillä ilkeyksillään. Välillä peli ei etene vaan on pahimmillaan odottelua. Vuoroja, jolla ei voi tehdä mitään voi tulla pelin aikana eteen useitakin. Kun peli tuhoaa valmiiksi luotua ja välillä joutuu haaskaamaan vuoronsa turhuuteen tai odotteluun, tuntuu peli välillä pitkäveteiseltä. Tämän lisäksi peli kestää helposti yli tunnin, joten pituutta tosiaan löytyy hieman liikaa näin itseään toistavalta peliltä.
Pelaajien välistä vuorovaikutusta löytyy perus-Cataniakin vähemmän. Kiusanteon lisäksi voi tehdä vaihtokauppaa. Kaupankäynnin tarvetta löytyy, sillä alkuresurssien kortit on valittu siten, että samalla noppaluvulla pelaajat saavat eri resursseja. Usein tuntuu kuitenkin siltä, että pankin kanssa 3:1 suhteella vaihtaminen on jopa vastustajan kanssa 1:1 suhteella vaihtoa viisaampaa.
Catanin uudisasukkaat – korttipeli on halpa. Saiturinpörssissä tai Tokmanneissa pelin hinta on paikoin ollut yhdestä kolmeen euroa. Diili on hyvä, mutta suhtautuisin siihen todella suurella varauksella. Catanin uudisasukkaat – korttipeli on ainoa peli, jonka olen koskaan lopettanut kesken. Odottelu, turhautuminen, tylsyys, paikallaan junnaaminen. Ei se ole kivaa.
Huomionarvoista on kuitenkin se, että listoillani alkuperäinen Catan ei yllä kovinkaan paljoa kaksinpeliversiota korkeammalle sijalle. Jos rahat ovat tiukilla, Catan tuntuu loistopeliltä eikä kaksinpelihyllystä löydy vielä mitään pelattavaa, voi korttipelille antaa mahdollisuuden. Muussa tapauksessa kiertäisin sen kaukaa.
Arvosanat perustuvat halpaversioon, eivät täysihintaiseen kappaleeseen.
-Keskittyy pelaajien saavutusten mitätöintiin
Tässä on kyllä yksi pahimpia vikoja tuo kesto, tämähän on helposti selvästi pidempi kuin nelinpeli alkuperäistä.
Olisi mukavaa, jos sen saisi ratkaistua helposti esim. Citadelsmaisesti voittoon tarvittavia pisteitä vähentämällä, mutta siinä menee nopeasti pelin balanssi solmuun ja se suurin hitaus ja tylsyys vaivaa erityisesti pelin alkupäätä.