Ensipuraisu: I Hate Zombies
Kesto: 15-30min Pelaajamäärä: 2-12
Kivi-paperi-sakset + zombit = I Hate Zombies. Kuulostaako mahtavalta? No, eipä juuri. I Hate Zombies on partypeli, jossa erikoisvoimin varustetut ihmiset taistelevat zombilaumaa vastaan kivi-paperi-sakset otteluiden merkeissä. Voiko tämä toimia? Tässä ensipuraisussa otetaan pikavilkaisu siitä.
Peli on ensimmäinen osa Boardgamegeekin Kickstarterin kautta julkaisemaa mikropelisarjaa. I Hate Zombies on tunnetun lautapelisuunnittelija Kevin Wilsonin (mm. Arkham Horror, Cosmic Encounter, A Game of Thrones) uusin luomus. Jaa-a, näillä eväillä on hyvin paha sanoa, että mitä on luvassa…
Huomio! Tämä artikkeli on ensipuraisu, ei arvostelu. Peliä on pelattu 1-2 kertaa, joten kyseessä ovat vain ensitunnelmat pelistä.
Paketin sisältö
I Hate Zombies tulee hieman kirjekuoren tyyppisessä pahvipaketissa, jossa on sisällä 12 hahmokorttia, korttia ja ohjekirja. Siinäpä se komponenttilistaus taisi ollakin. Hintaa pelille tuli Kickstarterin kautta $11.
Lisäksi Kickstarterin kautta projektia rahoittaneet saivat 6 lisähahmokorttia, jotka ovat myöhemmin ostettavissa BGG Storesta $5 hintaan.
Pelin kulku
Pelin alussa puolet pelaajista on ihmisiä ja puolet zombeja. Vuoro kiertää zombilta toiselle, joka valitsee lähimmän ihmisen oikealta tai vasemmalta puoleltaan ja hyökkää hänen kimppuunsa. Zombi ja hyökäyksen kohteena oleva pelaaja käyvät kivi-paperi-sakset taistelun ja häviäjä haavoittuu. Yllätysmomentti tulee siitä, että jokaisella ihmisellä on omat erikoistaitonsa, jotka laittavat zombit miettimään kuka pitää teurastaa ensin ja kuka jätetään odottamaan myöhempää möyhentämistä.
Ihmiset kestävät kaksi ja zombit kolme iskua. Ihmisen otettua kaksi vahinkoa hän muuttuu zombiksi ja jatkaa peliä elävien kuolleiden joukkueessa. Peli päättyy kun joko kaikki ihmiset tai zombit ovat kuolleet.
I Hate Zombies – matalankynnyksen kivi-paperi-sakset mätkintää
Kivi-paperi-sakset on aina ollut lähellä sydäntäni, sillä se osuu yksinkertaisuudessaan kauniisti bluffauksen, toi-aattelee-et-mä-aattelen-et-se-aattelee-mekaniikan ja tuurin ytimeen. I Hate Zombies tuo sekoitukseen oman lisänsä, ihmisjoukkueen erikoisvoimat. Esimerkiksi atleetti voittaa tasapelit, bulldog tappaa zombin välittömästi voitettuaan kivellä ja tiedemies muuttaa vierestään kuolevan zombien takaisin ihmiseksi. Kyvyt lisäävät kivi-paperi-sakset mindfuck elementtiä entisestään.
Pelin grafiikka, joka rajoittuu kaksipuolisten korttien zombie tai ihmiskuvituksiin, on hyvin nättiä ja yksityiskohtaista. Kortit on kuvittanut lautapelimaailmassa varsin tuntematon Robb Mommaerts, joka sarjakuvamainen tyyli sopii I Hate Zombiesiin erittäin hyvin. Jokainen ihminen on uniikki ja toiselta puolelta löytyy sama henkilö uniikkiin zombimuotoon muutettuna.
Koska peli on käytännössä pelkkää kivi-paperi-sakset vääntöä, oppii sen kuka vain hyvin helposti. Peli toimii parhaiten isommassa porukassa, jolloin ihmisten erikoisvoimat komboavat hyvin yhteen ja hyökkäyksen kohteen valitseminen aiheuttaa edes hieman pohdiskelua.
No niin, tähän mennessä teksti on pelkkää pelin hehkutusta. Ikävä kyllä I Hate Zombies ei pelillisine ansioineen yllä kovin korkealla ja jää kuvauksen kivi-paperi-sakset erikoisvoimin tasolle. Ihmispelaajat odottelevat koko pelin milloin heidän kimppuunsa hyökätään. Pahimmillaan tämä voi tarkoittaa sitä, että pelaaja katselee vartin kun muut pelaajat teurastetaan, joutuu lopulta itse hyökkäykseen kohteeksi, häviää kaksi kivi-paperi-sakset taistelua ja peli päättyy. Hauskaa? Ei kovin.
Ihmisten erikoisvoimat muodostavat potentiaalisesti hauskoja kombinaatioita ja eliminointijärjestystä on välillä mietittävä tarkkaan, mutta silti… I Hate Zombies on tasoa ”ihan hauska”, mutta en kutsuisi sitä peliksi. Toisaalta juomapelivirityksenä I Hate Zombies toimisi varmasti oikein hyvin. Werewolf, Spyfall vai I Hate Zombies? Hyvin hyvin harvoin vastaus olisi I Hate Zombies.
